Antti Holmalle mualimanhistorian ensimmäinen ”Savolainen sanavalmius” -tunnustus

Sanavalmius, poikkeuksellinen sanomisen taito, erottaa varmimmin savolaiset kaikista muista suomalaisista ja maailmankansalaisista. Se on kieltä, jolla olemme olemassa toistemme kanssa. Sanavalmius on nopeaa hoksaamista, joka vie aina askeleen edelle muita. Se on kyky kääntää sydämen arimmat tunnot sanoiksi, ja sanoa kaikki olemalla oikeassa paikassa hiljaa.

Sanomisen taidon rohkaisemiseksi ja kannustamiseksi Savon Sanomat ja Pohjois-Savon liitto jakoivat eilen mualimanhistorian ensimmäisen tunnustuksen savolaisesta sananvalmiudesta. Tunnustuksen sai näyttelijä ja kirjailija Antti Holma, jonka juuret ovat syvällä Sonkajärvellä.

Antti ei päässyt Cheek-leffakuvausten takia pokkaamaan tunnustusta tänään Iisalmessa pidetyssä Pohjois-Savon maakuntapäivässä, mutta lähetti maa(kunna)nmainion kiitospuheen:

”Minä oun kuulluna semmosta että immeinen on sieltä kotosii missä sille on munakarvat kasvana. Se tuntuu oekeen pätevältä. Vuan entäpä ne ylj puolet immeesistä jotka ee kasvata etes sitä munnaa koskaan, nii ovatko hyö mistään kotosii, sitä en tiijä. Mutta sen sanon tässä: minnoun sonkajärveläene.

Minun pittää nyt ensimmäeseks pyytää anteeks kahta asiata: Sitä, että ee etes kahta riviä pitemmälle piästy ku heti olj munat ja karvat esillä. Ja siitä myös anteeks, että en oo siellä teijän kansa nyt hupattamassa. Minun pittää olla räppärj. Outteko kuulluna siitä? Se on Tsiik nimeltään, se tarkottaa suomeks poskee. Savoks se oes varmaan Kankku.

Minä ku pienenä olin Tiernapojissa nii halusin olla aena Mänkki. Ja siks, että sen ee tarvihe yksin laalaa, sillä on yks pitkä höpötys ja kun se on sen hoijellu niin se voipi sitä tähtikeppiä vatvoo eikä tarvihe muuta ennee tehäkkää. Nii mikä lie ytty minnuunnii tullunna että elämä on lahtelaesen räppärin hoosuihin ajana.

Ne on muuten levveet ne hoosut. Niihin mahtus usseempi räppärj ja vielä jäes tillaa kaekkien aaton avvaimillekkii. Niillä on nimittäen kalliit ja isot aatot niillä. Meellä olj perheellä Sonkajärvellä semmonen mualiman pienin tila-aato jota sanovat kanakopiksi. Piti olla, ku olija siskoja mulle tehneet vaekka en yhtään ollu semmosia tilanna. Sieltä kanakopista ku pukkas ulos Holomaa toenen toesen perrään Timosaoruksen pihalla nii ukot naarovat, että monessako kerroksessa ne on olleet.

No nyt minä oon ihan eksyny jo aeheesta ja tässä pitäs jotennii sanavalamis olla. Hyvät immeeset. Kyllä ee mikkään palakinto ou koskaan tuntunna niin hyvältä ku tämä. En minä hirveesti mittään palakintoja ou suanukkaan että elekee liikoo nyt itestänne luulla. Mutta se minua melekein kyyneliin asti liikuttaa ku minnäe yritän millon mihinnii mualimalle lähtee, nii aena savolaeset minut löötää ja sannoo: meille out tervetullu aena, suapi tulla käämään tae pitemmäks aekoo, aatolla piäsöö. Junallae piäsöö aena välillä, ellei ou talavi, kevät, kesä tae syksy yllättäny veeärrää.

Kiitosta vuan ihan hirveenä. Pitäkee ärreet kinkerit.”

Teijän aena,
Antti

 Valinnan tehneeseen raatiin kuuluivat Savon Sanomien toimituspäällikkö Riitta Raatikainen, Iisalmen kulttuuritoimenjohtaja Sanna Marin-Kainulainen, kirjailija Sirpa Kähkönen ja Pohjois-Savon liiton tiedottaja Jari Sihvonen.

Raadin puheenjohtajana toiminut Riitta Raatikainen kehuu Anttia rohkeaksi ihmiseksi, jolla on sanottavaa, ja sitä tulee koko ajan lisää.

– Antti on moderni savolainen, joka hallitsee sekä perinteiset tekstit että uusimmat viestinnän välineet. Hän puhuu myös kehollaan. Sanavalmiushan on ilmaisun iloa ja voimaa, joka voi hakea muotonsa mistä vain. Vaikka sanat olisivat liikettä, kyllä savolaisen tunnistaa.