Kolumni: Jatkuva positiivisuus

Riikka Holm

Ärsyttää, itkettää, vihastuttaa ja sitten naurattaa. Kaikki asiat ei aina voi olla hyvin ja ihanasti. Ei kenenkään elämässä. Eikä pidäkään.

Tämän ajan juttu on se, että kaikesta pitää ajatella aina positiivisesti. Sitä toistetaan meille jo pienestä pitäen. Huonoistakin asioista pitää löytää aina positiivinen puoli. Miksi ihmeessä?

Olen iloinen ja positiivinen ihminen, pyrin ainakin olemaan. En pidä riitelystä ja yritän välttää epämiellyttäviä tilanteita.

Joskus on kuitenkin ihan hyvä tuntea toisenlaisiakin tunteita. Niitä tunteita ja ajatuksia, jolloin ei välttämättä hymyilytä. Se on mielestäni tervettä.

Kasvamisessa on tärkeä ymmärtää, että asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut. Se ärsyttää ja se on ihan ok. Elämä ei ole jatkuvaa hyvää päivää ja positiivisella tsemppihenkisyydellä ei voi ihan kaikkeen vaikuttaa.

Toki yleisellä positiivisuudella on iso ja tärkeä merkitys ympäröivään elämään ja positiivisuus on tietysti meille hyväksi.

Se ärsyttää ja se on ihan ok.

Ilolla ja hymyllä saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin vihalla. Varsinkin näin poikkeuksellisena koronavirus aikana positiivista ajattelua tarvitaan.

Sosiaalisen median maailmassa positiivisuudesta tehdään kuitenkin usein teennäistä. Varsinkin julkisuuden henkilöiden päivityksissä jaetaan täydellisiä kuvia lomamatkoista, perheestä ja elämästä.

Tästä voi syntyä ihmisille aivan vääristynyt kuva ympäröivästä todellisuudesta.

Luonnollinen positiivisuus erottuu. Se tarttuu oikeasti ja oikealla tavalla. Huonon päivän jälkeen todennäköisesti on jo parempi päivä. Näin positiivisesti ajateltuna.

Meillä on oikeus huonoihin päiviin ja negatiiviset tunteet kuuluvat elämään.

Oikea positiivisuus voi syntyä vain silloin, kun ymmärtää että joskus voi vähän ärsyttääkin. Sitten on taas helppo hymyillä.

Keskustelu