On vapauttavaa jutella ihmiselle, jonka kanssa voi nauraa lauseelle: ”Olin töistä pois viikon ja kun palasin, sain potkut ja sitten, kun kerroin, että yritin itsemurhaa, minulle sanottiin, että aijaa ja no, voit jatkaa, mutta palkkaa et siltä viikolta saa.”
Tämän voi ymmärtää, jos on käynyt itse reunalla.
Jussi Kokkosen kertoma on ystävällistä, lämmintä. Välillä hän puhkeaa ylistämään Wagneria ja kohta puhuu Ruandasta tai Climer´s for Peace, vuorikiipeilijöistä rauhan puolesta. Kokkosen myssyssä lukee Cusco. Se on Perussa lähellä Machu Picchua.
Costa Ricakin tuntuu olevan Jussi Kokkoselle kuin toinen kotimaa. Hän on elementissään myös Varpaisjärven Esson baarissa.
Itsemurhayrityksensä aikaan Jussi Kokkonen opetti maahanmuuttajalapsia ja koulun rehtori oli ensin aiheettomasta poissaolosta oikeutetusti vihainen.
Tärkeintä oli, että rehtori ei pelästynyt. Hän otti asian vastaan ja pureskeli sitä hetken. Pian arki jatkui, kuten ennenkin.
Koska lasten äiti oli pappi, ei kukaan voinut uskoa, että äidillä oli punaviiniongelma.
Vuonna 2005 Jussi Kokkonen väitteli tohtoriksi kosovalaisten oppilaiden koulusuoriutumisesta. Väitös oli kasvatuksellisen antropologian alaa ja taustateorioina olivat John Ogbun opit.
Nigerialais-amerikkalaisen John Ogbun Jussi Kokkonen nimeää oppi-isäkseen. Hänellä on tuntematon biologinen isä, isäksi nimetty isä, kasvatti-isä, oppi-isä ja Taivaan Isä.
On siunaus, että isiä on monta. Suurin haava Jussi Kokkosella on se, että valtio on ottanut häneltä omien lastensa isyyden pois. Kokkonen puhuu oikeusmurhasta.
– Joskus kipu siitä, että ei voi olla omien lasten kanssa, on niin kova, että tekisi mitä vain, jotta kipu menisi pois.
Haastattelussa tulee miettineeksi minän puolustusmekanismeja. Joskus niitä on pakko käyttää, että ei hajoa. Pohdimme sitä, miten elämäänsä jatkaa perheen isä, jonka lasten äiti ajoi autolla päin isää töihin kuljettanutta linja-autoa. Äiti ja kolme lasta kuolivat.
– Elämää on vain pakko jatkaa.
Jussi Kokkonen on kirjoittanut autofiktiivisen teoksen. Autofiktio on kirjallisuudenlaji, joka on fiktion ja dokumentin välissä. Jos totuus tekstistä on löydettävissä, se muodostuu sinne vahingossa.
Aika moneen kysymykseen Jussi Kokkonen vastaa: ”Se on tekstissäni.”
Kokkosen teoksen alkupuolella on kuvaus perhetragediasta. Äiti puukottaa lapsiaan ja koettaa sitten vetää itseltään ranteita auki. Isä ei hädissään tiedä, ketä auttaa ensin. Äiti viedään Hesperian sairaalaan pakkohoitoon.
Koska äiti on ammatiltaan pappi, kukaan ei usko, että hänellä voisi olla punaviiniongelma. Oikeus antaa lapset äidille eikä äiti salli isän tavata heitä. Asiaa käsitellään oikeudessa useasti.
Teoksessa on oikeudenpöytäkirjoja Kokkosen vanhempien avioerosta. Todistajana oikeudessa oli parturiäidin aamupäiväapulainen. Äidillä oli toinen työ. Hän oli huora sekä apulaisensa parittaja. Äiti puki pienikokoisen poikansa tytöksi ja myi tätäkin.
Jussi Kokkosen kirjoittama Luolamiehen muodonmuutos kertoo hänen ensimmäisen avioliittonsa alkuajoista. Kaksi vanhinta poikaa syntyy. Heitä napatynkäisestä asti hoitaa isä.
– Se oli parasta. Ei tarvinnut miettiä, olenko merkityksellinen jollekulle.
Anteeksianto
Kun Jussi Kokkoselta kysyy, onko hän antanut anteeksi äidilleen, hän miettii ja lähestyy asiaa mutkan kautta. Lopulta hän ottaa käteensä vuonna 1995 kirjoittamansa kirjan Luolamiehen muodonmuutos.
Kirjan lopussa on lause: Lapsemme eivät voi koskaan tavata isoäitiään, mutta hänen rakkautensa syleilee meitä päivittäin.
– On tässä satiiria, mutta kolikolla on toinenkin puolensa. Ei voi olla mustaa. Pelkkä musta olisi epätodellista.
Anteeksianto ei ole olennaista.
Kokkosta surettaa, että ei ole saanut jakaa rakkautta biologisille lapsilleen. Hän jakaa sydämellisyyttään muuten eteenpäin. Hän opettaa varpaisjärveläisiä halaamaan ja toimii monen uskottuna.
– Täkäläiset ovat vilpittömiä. En kaipaa isolle kirkolle, Helsinkiin.
– Biologisille lapsilleni haluan lähettää tervehdyksen, että täällä olen ja olen heidän käytettävissään, jos niin tahtovat, vaikka virallinen valtio on minut heiltä abortoinut, kuten 1960-luvulla isäni minulta.
Juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka ovat omassa sarjassaan. Tarkoitus on lisätä ennakkoluulottomuutta ja erilaisuuden hyväksyntää.