Poikkeusehdokas: Kontrastien kuvaaja – Katja Ronkainen suojelee, säilyttää ja taistelee

Katja Ronkainen on elänyt stadilaista urbaanielämää kuntosaleineen ja biletyksineen. Kun hän muutti Vieremälle, hän ei ikävöinyt Helsingistä yhtään mitään. Nyt liki viisikymppisenä hän ottaisi entiseltä kotiseudultaan sydänystävät, hengenheimolaiset ja kaupungin anonymiteetin. Pia Valkonen

Pia Valkonen

Platinanvaalea nainen, kukkamekko – ja vihreät eräkumpparit. On kevään lämpimin päivä, takkia ei tarvita, mutta Pohjois-Vieremällä järven rannalla on vielä lunta. Hanki kantaa hetken ja humps, haastateltava vajoaa sohjoon.

Hän oli juuri sanonut, että on koko elämänsä ajan kamppaillut uskottavuuden kanssa. Nyt voi antaa piupaut koko asialle.

– Olen se mikä olen, Katja Ronkainen sanoo ja tarpoo eteenpäin ohuen mekon helmoja kohotellen.

Järvi vapautui jäästä vasta äsken.

– Olemme samalla kasvillisuusvyöhykkeellä kuin Rovaniemi.

Ranta sijaitsee tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhykkeellä, joka tekee Oulusta mutkan ylös ja jatkaa laikkuina kohti Kuusamoa.

Jos esimerkiksi kotijärven horisonttiin tulisi siintämään tuulivoimaloita, ei revontulia enää niin hyvin erottaisi. Luonnollista yön pimeyttä tulee suojella.

Stadin friidusta piti tulla paleontologi. Tähtäimessään luonnontieteet hän kirjoitti pitkän matematiikan ja opettaja melkein itki ilosta, kun kirjoitukset menivät lävitse.

Paleontologi tutkii maan esihistoriallisten aikojen elämää.

Jos saisi valita, missä historian vaiheessa eläisi, hän olisi metsästäjä-keräilijänainen, joka tulisi ensimmäisten mukana jääkauden jälkeiseen Suomeen.

– Kokisin megafaunan, kuten mammutit, ja luonnon muun monimuotoisuuden.

Ronkaisen mielipaikkoja Vieremällä on Hällämöharju-Valkeisen Natura-alue. Alueen maaperä on suojeltu, mutta kasvillisuutta ei. Ronkaisen blogissa on hätkähdyttävä kuva harjulta metsähakkuiden jälkeen.

Ei tullut paleontologia. Ensin tuli yhden elämäntyön ajaksi liikenne- ja viestintäministeriön ylimmän johdon sihteeri ja kun 2000-luvun alussa virkanainen palasi Etelä-Esplanadin työmaalleen Lapin-joululomalta, kontrasti tuuppasi hänet lopulta toiseen todellisuuteen.

– Olin hiihtänyt murtsikkaa kaamoksen kuulaudessa ja puhtaudessa. Helsingissä oli vastassa loska, pimeys ja betonitalo.

Konttorin alaovi tuntui niin raskaalta avata, että hän otti selvää vaihtoehdoista. Toivalan metsäkoululla oli alkamassa erä- ja luonto-oppaan koulutus.

Sinne, Ronkainen, tuolloin vielä Katja Moisio, ajatteli. Ja sille tielle jäi.

– Jos minulle olisi annettu diagnoosi, olisi se ollut, että loppuun palanut.

– Ei Savo minulle tuntematon ollut. Äitini on Hännisiä Pielaveden Koivujoelta. Olen siellä viettänyt kaikki lapsuuteni kesät.

Koulutukseen kuului harjoittelu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Katja Moisio asui kesän 2005 asuntovaunussa Hällämön Natura-alueella ja harjoitteluun kuului koiran kanssa työskentelyä sekä näytteiden keräystä.

Hänen ohjaajansa oli tutkimusmestari Seppo Ronkainen.

Kahden vuoden kuluttua Helsingin Kätilöopistolla syntyi Ronkaisen pariskunnan esikoinen Sissi. Vuosi ja kuukausi siitä Saaga ambulanssissa Vieremänmäen kohdalla tielevikkeellä. Kuopus Sonja syntyi taas Kätilöopistolla Helsingissä.

– En Sissin synnyttyä tiennyt, että hoitaisin kaikki lapseni kotihoidon tuella kolmivuotiaiksi asti kotona.

Perheen äiti oli elänyt siinä luulossa, ettei ylipäätänsä voinut saada lapsia.

Kummallekin tyttäret ovat suuri ihme.

”Olen mikä olen.” Se tarkoittaa sitä, että voi istua jäiden vasta lähdettyä pihalaavulla kesähepenissä ronskit kumpparit jalassa, ja elehtiä vilkkaasti. Nauraa välillä ääneen ja ottaa vastaan aviomiehen tyytyväinen myhäily: vaimo on renesanssipersoonallisuus. Pia Valkonen

Feministin sielu jäi metsänpeiton suojaan

Katja Ronkaisen sielusta jäi pala Talaskankaan suojelumetsään heti ensi käynnillä.

– Oli hiostava kesäpäivä, maantien pöly takertui kurkkuun ja paarmat pörräsivät. Kun astuin kuusiseinämästä sisään, vastassa oli viileys. Sammal vaimensi äänet. Aistit avautuivat. Yksityiskohdat näkyivät tarkkaan.

Hänestä ei tullut outo, kuten metsänpeitossa käyneistä sanotaan.

– Olen aina ollut outo.

Siinä missä muut naiset lukevat fitness-lehtiä, Ronkainen on koko ikänsä lukenut Suomen Luontoa.

Ronkainen toivoo, että samanlainen eri viitekehyksistä tulevien ihmisten yhteisyys ja laaja kansalaisaktiivisuus voitaisiin kokea muulloinkin kuin reilu 30 vuotta sitten Talaskankaalla. Suomalaiset ovat poteroituneet eivätkä vieremäläiset valitettavasti ole poikkeus.

Viime kuntavaaleissa sitoutumattomien lista houkutti Ronkaista joukkoonsa. Hän ylsi varavaltuutetuksi. Näissä vaaleissa hän on Vihreiden ehdokas.

– Olen säilyttäjä, suojelija – ja avoimesti liputtava feministi!

Jos esimerkiksi kotijärven horisonttiin tulisi siintämään tuulivoimaloita, ei revontulia enää niin hyvin erottaisi. Luonnollista yön pimeyttä tulee varjella.

– Tuulivoima on hyvä asia, mutta myllyt tulee rakentaa sinne, missä tehtaat ovat ja on jo valmiiksi infrastruktuurista ja muusta rakentamisesta aiheutuneita haittoja luonnolle.

Luontoyrittäjä

Katja Ronkainen

s. 1973 Porvoon mlk Gammelbackan asuinalueella

asuu Vieremällä

ammattiluontokuvaaja, luontoyrittäjä Lumohukka Oy

www.perukassa.fi

kasvanut, käynyt koulunsa ja opiskellut Helsingissä

ensimmäinen työura Liikenne- ja viestintäministeriössä

luonto- ja eräoppaaksi Toivalan metsäkoulusta 2007

Kajaanista luontoneuvojaksi 2017

Perhe: Puoliso Seppo Ronkainen s. 1955 Vieremä

Sissi s. 2007, Saaga s. 2009 ja Sonja s. 2012

Kommentoi