Alppiruusujen vaalea lila valaisee intohimoisen puutarhurin juhannuksen

Tuivion ja alppiruusun välissä on ollut polku. Tuijan sukuinen sypressipensas on kuitenkin levittäytynyt kiinni alppiruusuun. Pia Valkonen

Pia Valkonen

Kerttu Kauppinen kuvailee pihansa kasveja kuin persoonia. Hänellä on monta kansiollista kuvia kasvateistaan sekä päiväkirjoja, jotka kertovat istutuspäivämääristä ja lajikkeiden käyttäytymisestä.

Häntä harmittaa, että juhannuksen alla kukkaloistossa on välivaihe. Keskikesän kukat ovat vielä nupuilla ja kevään vuokot, skillat sekä lumikellot näyttävät vain lehtensä.

Tyylikkäästi ikääntyneen talon kuistin vieressä on kukkapenkki, josta on kyllä istutuskartta olemassa, mutta jossa kukat saavat kulkea vapaasti.

Penkkiin antavat väriä ja iloa siperian unikot. Ne ovat oransseja ja huojuvat keltaisina valopilkkuina pitkänhuiskean vartensa päässä.

Atsaleoja on monta lajia. On vaaleata ja oranssia. Tuvan ikkunan alla tuoksullaan huumaa Grönlannin pursu. Se on sukua niin arkiselle suopursulle ja kuin kuninkaallinen alppiruusulle.

Alppiruusu reunustaa tanakasti levinnyttä tuiviota. Nurkkatolppana kasvaa kaneliomenapuu.

Kanadassa jalostetut pensasmustikat ovat kooltaan isompia kuin Ainoista tai Alvarista poimitut ja niiden rakenne on kiinteä.

Kerttu Kauppinen innostui puutarhasta, kun perhe muutti aviomiehen Matin kotipaikalle Kauppilaan vuonna 1977.

Kerttu Kauppisen äiti opetti tyttärensä tekemään puutarhatöitä ja kasvattamaan kasveja. Äidin puutarhasta sai alkunsa tyttären puutarha Iisalmessa. Äiti toi junalla Suonenjoelta mansikantaimia tyttärelleen.

Kauppila on ollut Kauppisten suvulla 1860-luvusta lähtien. Tilalle johtaa komea koivukuja. Kujan toisen puolen koivut ovat aviomiehen isovanhempien istuttamat ja toinen puoli hänen vanhempiensa istuttama. Kujan päässä kasvaa tammi.

Tänä kesänä Kerttu Kauppisella on kasvamassa perunaa vain viisi kiloa, puolet tavallista vähemmän. Perunamaan vieressä kasvaa pensasmustikkaa. Suurin osa on kanadalaista kantaa, mutta toisessa päässä ovat puutarhurin erityisesti varjelemat piikkiöläislähtöiset Ainot ja yksi Alvar.

– Kanadassa jalostetut pensasmustikat ovat kooltaan isompia kuin Ainoista tai Alvarista poimitut ja niiden rakenne on kiinteä. Niitä voi ripotella pakasterasiasta suoraan puuron päälle.

Tuvan ikkunan alla tuoksullaan huumaa Grönlannin pursu.

Puutarhurilla on kuva kanadalaisjalosteisista pensasmustikoista. Marjojen keskellä on viisisenttinen kertomassa koosta. Mustikat ovat isoja.

– Lapset ja lapsenlapset tykkäävät, vaikka ovat jo aikuisia, kovasti pensasmustikoista, sillä ne pysyvät paremmin koossa kuin metsämustikat.

Piikkiöläisjalosteiset muistuttavat enemmän metsämustikoita. Ne ovat pienempiä ja pehmeämpiä eivätkä ihan niin kiitollisia pakastettavia kuin kanadalaiset.

Kauppilan tyrnipensaat ovat komeita ja solakoita, miltei puita. Hunajamarjojakin on tulossa.

Toivalan metsäkoulusta tuli aikoinaan erilaisia leppiä. On punalehtiharmaaleppä, pilaritervaleppä, tammenlehtitervaleppä sekä erikoinen muhkuraharmaaleppä. Erikoislepät ovat pihapuina hyviä kasvatteja, sillä ne kasvavat nopeasti ja soveltuvat nopeakasvuisiksi suojuspuiksi hitaammin kasvaville puille

Alppiruusujen alla maata suojaa vehmas taponlehtikerros. Vanha lääkekasvi korvaa nurmen korkeampien koristekasvien varjossa.

Kullakin kasvilla on henkilöhistoriansa

Puutarha tuo yhteyksiä ihmisten välille. Kerttu Kauppisen tyrnit ovat lähtöisin edesmenneeltä puutarhurilta Virpi Virolaiselta ja pensasmustikat Muuruveden Topi Laitiselta.

Kauppilan pihasta venäläisen rouvan pihaan on lähtenyt harvinainen ja herkkä sinikämmen. Suonenjoelta karjalaisäidin kantaa on tummanpunainen juhannuspioni.

Sinikellot Kerttu Kauppinen haki paikasta, jonne kuljetti lapsenlapsiaan ahomansikoita syömään maitokärryllä. Kivojen kesäretkien saaliina oli kellokukkasiirännäisiä.

Puutarhanhoidossa on omat hankaluutensa – kun jouluruusu kieltäytyy yhteistyöstä tai oikukkaat jalokärhöt kiukkuilevat, vaikka niille olisi kaivettu oikeaoppinen istutuskuoppa ja varustettu se juuri oikeanlaisella multaseoksella.

– Rea Peltolan pionikirja on ollut apunani sekä Pentti Alangon kotipuutarhureille tarkoitetut kirjat.

Kaikkein palkitsevinta puutarhurin mielestä keväällä, kun lumi sulaa ja kurakauden jälkeen tulevat ensimmäiset sateet ja niiden jälkeen lämmin.

– Silloin roihahtavat kelta-, sini- ja valkovuokot, idän sinililjat, skillat sekä lumikellot.

Kommentoi