Paratiisilinnun paremmat päivät – Sari Kangaskokon elämä on ollut värikästä

Sari Kangaskokko ottaa rekvisiitakseen riikinkukon: ”Olen paljon nähnyt riikinkukko, no shame”. Ja lusikat hänen korvakoruissaan helähtävät. Pia Valkonen

Pia Valkonen

Sari Kangaskokko on kuin kakadu. Tai paratiisilintu. Hän purjehtii Kahvila Nataan Iisalmessa yllään hellepäivän vihreäpohjainen mekko, jonka kuosissa on eksoottisia kukkia. Hiukset välkehtivät hopeata ja korpinmustaa.

Kangaskokon Vapaa Sana -tekstit Iisalmen Sanomien nettisivuilla ovat aistivoimaisia. Nettikolumnissa tuoksuu, haisee ja löyhkää, vaikka kolumni käsittelisi anosmiaa, hajuaistin menetystä.

Huumori on kursailematonta. Anosmian yhteydessä pitää mainita, koska kuitenkin kiinnostaa: kirjoittaja ei haista pieruja. Tekstissä vilisee peppuja, rintoja ja pers´jalkoja. On pinnanalaista ja suoraa erotiikkaa, samalla naurattaa.

Kangaskokko kirjoittaa myös roastauksia. Stand up -komiikan alalaji tulee Amerikasta ja sen historia ulottuu 1920-luvulle. Kohteesta tehdään terävää, mutta hyväntahtoista, pilaa. Tarkoituksena on ylittää hyvän maun rajat.

Kuntavaalien roastaus tuotti tulosta. Roustattava, iisalmelainen yrittäjä, paperikauppias ja paperitiikeri, kuten Kangaskokko häntä luonnehti, pääsi kepun listoilta Iisalmen valtuustoon.

Jotta olisi koskettava koomikko tai sanailija, pitää tuntea elämän traaginen puoli.

Tekstissä vilisee peppuja, rintoja ja pers´jalkoja. On pinnanalaista ja suoraa erotiikkaa, samalla naurattaa.

– Värikästä on ollut.

Kangaskokko on käsikirjoittanut ja ohjannut kaksi dokumenttielokuvaa. Elokuvista ensimmäinen sai alkunsa Helsingissä Töölön kisahallin punttisalilla. Hän oli auttamassa kaveriaan tämän elokuvan teossa ja huomio kiinnittyi nuoreen mieheen, jolla oli metallinen jalkaproteesi.

– Hän ei halunnut peitellä vammaansa. Jalkaproteesissa olivat rakenteet iskunvaimentimesta lähtien näkyvillä. Koska hän ei muutenkaan ujostellut olemustaan, menin suoraan kysymään, mitä oli tapahtunut.

Nuori mies kertoi.

Hän oli nukahtanut kaverinsa kanssa junaan, joka ajoi varikolle. Kaverukset päättivät matkustaa takaisin jäniksinä ja kiipesivät junan katolle. Toiseen kiipeilijään oli osunut sähköjunan valokaari.

Hän oli palanut kuin soihtu.

Nyt jalassa oli proteesi ja oli tehty laajat ihonsiirrot. Sarveiskalvot hän oli saanut norjalaiselta elinluovuttajalta.

Dokumenttielokuva Kummitusjuttu valittiin suoraan Tampereen lyhytelokuvajuhlien kilpailusarjaan.

– Yleensä opiskelijoiden elokuvat ovat opiskelijasarjassa.

Kun elokuva esitettiin Kiasmassa opintoihin liittyen, esityksiin kuului ammattilaisten palautetilaisuus. Sari, jonka sukunimi oli tuolloin vielä Wikström, kuuli palautteensa aakkosten viimeisenä. Hän hermoili, jääkö palautteeseen sitä menoa aikaa ollenkaan.

Dokumenttiohjaaja Esa Illi huudahti, kuka tämän on tehnyt. Elokuvantekijä meni punaiseksi ja pelkäsi, mikä on seuraava kommentti.

Palaute olikin lyhyt ja ytimekäs: ”Elokuva on hyvä.”

Toisena ohjauksenaan Kangaskokko tutustui missikoulutettavien elämään. Hän seurasi nuorta naista, jonka tavoitteena olivat Miss Suomi 2001 -kilpailu. Elokuvan nimi oli Missikurssi.

– Missien maailma oli kova. Tyttöjä oli valintatilaisuudessa, castingissa, pari sataa ja valitsijoihin piti tehdä vaikutus kerralla. Kaikkea edelsi kova treeni ja kurinalainen elämä.

Helsingin-vuosiin mahtuu vielä Ylen Aamutelevision teleprompterin hoitajan työjakso sekä nuorten ohjelma Sohvan side kick -juontajan työ.

– Olihan se hienoa olla töissä isossa talossa ja saada nauttia ison talon etuja. Oli maskeeraajat, puvustajat ja kaikki. Tuli tärkeä olo, on myönnettävä.

Kangaskokko teki opintojensa ohella useaa työtä sekä maksoi hakaniemeläisasuntoaan ja sen remonttia. Ohjasi elokuvia ja heräsi aamutelevisioon. Yöunet jäivät vähiin.

– Sitten flippasin.

Lopulta oli palattava takaisin Iisalmeen. Iisalmessa asuu isosisko Mira ja muita läheisiä ihmisiä. Toipuminen on kestänyt vuosia. Nyt edessä on muutto Kuopioon.

– Ajattelin aina, että olen Iisalmessa niin kauan, kun tytär saa peruskoulun käytyä. Kuopiossa asetun asumaan aivan keskustaan lähelle iskääni. Ei iskä vielä vanhuudenhöperö ole, mutta on kiva saada olla hänen seurassaan.

Muutama tuhat euroa vai kymppitonneja?

Flippaamisellaan Sari Kangaskokko tarkoittaa sitä, että hän paloi loppuun. Loppuun palamisesta seurasi erilaisia lieveilmiöitä.

Nyt hän on toipumassa ja suunnittelee uutta tulevaisuutta. Moni asia huonoista vuosista jäi askarruttamaan.

– Vaikka lääketiede on tunnustanut, että päihderiippuvuus on oikea sairaus, ei vaikuttavaa hoitoa saa.

Sari Kangaskokko on laskenut, että hänellä on ollut 72 osastopäivää ja jo yksi hoitopäivä maksaa 420 euroa Iisalmen sotelle.

– Kuinka paljon valtiolle? Sotehan saa valtionosuuksia. Hoitoni maksoi 30 240 euroa. Intensiiviseen jaksoon hoitokoti Tuhkimossa tai Minnesota-hoitomallin paikkaan tarvittaisiin 4 000 euron maksusitoutumus. Sillä saa hoitoa noin kuukauden verran.

– Päihdeosaston hoitajat ovat kyllä ihania ja ammattitaitoisia, mutta hekään eivät voi sille mitään, että hoitojaksot ovat liian lyhyitä ja niiden vaikuttavuus huono.

Faktat

Sari Kangaskokko, os. Wikström

s. 1980 Hangossa

neljävuotiaana vanhempien mukana Iisalmeen

asiakaspalvelun- ja markkinoinnin merkonomi 1998

Haapaveden opiston radio- ja lehtityön linja

Radio- ja tv-työn opintoja Stadiassa Helsingissä

ohjannut dokumenttielokuvia

teleprompterinhoitajana Ylellä

Sohva -nuortenohjelman side kick -ohjaajana

Kumppani, taistelupari Esa asuu Tampereella

tytär päätti juuri peruskoulun

muuttamassa Iisalmesta Kuopioon

Kommentoi