Oinasjärven jahtimiehillä pääroolissa muu kuin saalistus

Oinasjärven Jahtimiesten sihteeri Jarkko Suomalainen ja puheenjohtaja Ari Koistinen ovat ylen ylpeitä siitä, että lahtivaja on asianmukainen ja nykyajan hygieenisyysmääräykset täyttävä. Enää hirvenruhoja ei nirhata konehallissa öljyn ja konerasvojen seassa. Pia Valkonen

Pia Valkonen

Sekä Ari Koistisen että Jarkko Suomalaisen vaikuttavimpiin metsästysmuistoihin liittyy tapaus, jolloin saalista ei tullut.

Koistinen kertoo, kuinka hän melkein poikasena juoksi isänsä Laurin ja setänsä Eliaksen perässä jänismetsällä. Isän jäniskoira oli saanut jäljen, mutta jänispä juksasi kaikkia.

Kovakuntoiset, mutta kärsimättömät, aikamiehet ravasivat Kotkatmäen ympäri koiran ääntä kohti. Pian ääni oli toisaalla. Taas ravia kohti koiran ääntä, ja kohta ääni kuului ensimmäisestä paikasta.

Suomalaisella on muistossaan 20-kaliiperinen Valmet-haulikko ja mahdollisuus ensimmäiseen metsoon. Isän pystykorva haukkui ja syksyinen ilta-aurinko paistoi metson sulkien lävitse. Kaikki linnun hienot värit olivat näkyvissä.

– Kuva ei poistu okulaareiltani, Suomalainen sanoo.

– Ammuin linnun yli. Itku siinä tuli. Nykyään ohilaukauksen jälkeen ainoa harmitus on koiran pettynyt ja kysyvä ilme.

Koska emäntä on muuten huono lihansyöjä, olen kehittänyt uuden jouluruokaperinteen: hirvirullat.

Koistinen kuvaa, kuinka nuorena poikana säikähti, kun jänis loikki kohti. Isä oli luottanut hänet passiin ja sanoi, että ammu, jos on otollista. Hän ampui ja jänis jähmettyi paikalleen. Piti ampua vielä toistamiseen ja kolmannen kerran sekä varmuuden vuoksi kokeilla varovasti kengän kärjellä; osuma, jänispaisti oli kaadettu.

– Vapisin jännityksestä. En millään uskonut osuvani, kun kädet tärisivät niin.

Ammuttujen eläinten kuvilla hehkuttavat metsästäjät tekevät hallaa koko harrastukselle.

– Joskus saattaa törmätä kuviin, joissa on kasapäin saalista, metsästysseuran puheenjohtaja sanoo.

– Yleensä somessa meuhkaajat ovat nuoria ja kokemattomia. Ehkä heillä ei ole verenperintönäkään saaliin kunnioittamista, sihteeri lisää.

Somemelusta ei tule ilmi, että metsästysharrastus sisältää paljon muutakin kuin saalistusta. Se on riistanhoitoa, eläinkantojen seuraamista ja riistasta saatavaa herkullista ruokaa. Metsästäjät pitävät huolta siitä, että hirvien määrä ei nouse liian korkeaksi. Jos on liian paljon hirviä, seurauksena ovat hirvikolarit ja taimikkotuhot.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on metsässä kulkeminen ja koiran puuhien seuraaminen, sanoo sihteeri ja kaivaa puhelimestaan kuvan saksanseisojastaan, Moskusta, nuuhkimassa muhkeaa kanttarellisaalista.

– Hyvä koira metsällä on parempi kuin huono metsästyskaveri, Suomalainen sanoo.

Hänen paras koiransa on ollut pienimünsterinseisoja.

– Rilla oli koirien koira. Hain sen Lapinlahden Pajujärveltä ja se oli jo puolitoistavuotias meille tullessaan. Rilla oli varmempi kuin Mosku. Mosku saattaa seisoa edellisen päivän hajulle tai muuten vain tehdä enemmän virheitä.

Koistisen alaa on hirvenmetsästys. Hänen hirviporukassaan on 25 jäsentä. Se on sopiva määrä. Tokin hirviporukaksi voi sanoa ryhmää, jossa on kaksi tai kolme jäsentä.

Seuran puheenjohtaja on sekoitus sosiaalisuutta ja erakkoutta.

– Tykkään samoilla metsässä pelkästään koiran kanssa.

Koistinen on jämptimiehiä. Jämtlantilaiset ovat kooltaan isoja, niillä on pitkät jalat ja ne ovat nopeita sekä vahvoja.

– Ne eivät ole mitään rumpurasseja tai tienvarsien nuuhkijoita.

Koistisen nykyinen jämpti on nimeltään Zero. Yhden koiran Koistinen on menettänyt sudelle. Koirasta ei jäänyt jäljelle kuin pää. Sen isäntä löysi metsätieltä.

– Sudet ovat käyneet röyhkeämmiksi. Moni jäniskoiran kanssa metsästävä on lopettanut sen vuoksi, että ei voi ottaa enää riskejä susien takia.

Jäniskoira kulkee kauempana ihmisestä kuin kanalintukoirat tai noutajat. Ne ovat sudelle helppo nakki. Sudet ovat älykkäitä ja sosiaalisia. Niitä voi opettaa.

– Pitäisi tehdä niin kuin Amerikassa. Näkemässäni dokumentissa kerrottiin, että jos maatilalle tulee puuma, se voidaan ensin häätää koirien avulla ja jos peto vielä uskaltaa lähistölle, se joutuu ammutuksi.

Ari Koistinen

Oinasjärven Jahtimiesten puheenjohtaja

s. 1964 Sonkajärvellä

maanviljelijä, kuljetus- ja urakointiyrittäjä

Naimisissa, vaimo Mirja, neljä lasta, viisi lastenlasta

Suunnitelmissa siirtää maatila ja yritys seuraavalle polvelle

Harrastuksena metsästys, erikoisalana hirvenmehtuu

nuorempana ehti hiihtää kilpaa

Jarkko Suomalainen

Oinasjärven Jahtimiesten sihteeri

Rivijäsen Hernejärven riistamiehissä ja Mansikkavirran metsästäjissä

s. 1968 Sonkajärvellä, asuu Hernejärvellä Iisalmessa

toiminnanohjausjärjestelmäkonsultti

Naimisissa, vaimo Paula, kaksi lasta

Harrastuksena lintukoirametsästyksen lisäksi autojen rassaus, amerikanrauta työn alla, mukana vaimon lännenratsastusharrastuksessa

Oinasjärven Jahtimiehet ry

Sonkajärvi

Perustettu vuonna 1960, aluksi 30 jäsentä, nyt 180 jäsentä

Alussa metsästysmaita 5 000 ha, nyt 13 000 ha

Kommentoi