Poikkeuksellinen Töllötin – Balk-dynastian kodinomainen historia nousuineen ja laskuineen

Maire Balk ryhtyi 61-vuotiaana yrittäjäksi. Hänen miehensä Auliksen perustama kommandiittiyhtiö Töllöttimen taustalla oli mennyt konkurssiin. Maire-vaimo otti haltuunsa yrityksen ja perusti osakeyhtiön.

– Olivat he kova kaksikko, sanoo Balkien nuorin tytär Raija Korhonen ja näyttää Yrittäjien timanttiristiä. Sen saa 30 vuoden yrittämisestä.

– Tämä oli äidille tosi tärkeä tunnustus.

Vaikka Kauppalehti-Optio 1990-luvun puolivälissä hehkutti sillä, että Kehitysaluerahastosta oli saatavilla naisyrittäjälainaa, ei Maire Balk sitä ikänsä vuoksi saanut. Kun hän myöhemmin istui yrittäjien tilaisuudessa samassa pöydässä Keran edustajien kanssa, edustajat saivat totisesti kuulla, mitä mieltä oli siitä, että yli kuusikymppisyys oli yrittäjälainan este.

– SYP:ssä lainanantaja oli nuori pojankloppi. Hän kysyi ylimielisesti äidin lainahakemuksesta: ”Mikä tämä on?” Äiti kysyi: ”Etkö osaa lukea?”

Aulis Balk menehtyi äkillisesti lomamatkallaan Turkissa vuonna 1998. Maire Balk jatkoi Töllöttimen yrittäjänä vuoteen 2002 asti. Hän oli 68-vuotias, kun myi Töllöttimen pois.

Kun painossa puhuivat kovalla äänellä, Maire Balk huusi konttorin pöydän äärestä: olkaa hiljaa, olkaa hiljaa, olen pankissa.

Yrityskauppojen jälkeisenä vuotena Maire Balk komeili Ylä-Savon verokuningattarena. Myöhemmin Töllötin siirtyi Keskisuomalainen Oyj:hin ja sitten sulautui Savon Media Oy:n osaksi.

Maire Balk ehti matkustella Virossa, passata ystäviään ja laittaa ruokaa vierailleen eläkkeellä vuosien ajan. Hän kuoli 14. heinäkuuta ja hänet haudattiin 14. elokuuta Iisalmeen Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle.

Aulis Balk kuljetti veneessään 18-vuotiasta Maire Hujasta Poroselällä ja sanoi Ahoniemeä osoittaen, että tuossa on talomme paikka. Pari vihittiin Iisalmen maaseurakunnan kirkossa syksyllä olympiavuonna 1952.

Aulis Balk purki Eino-veljensä kanssa Ahoniemestä paikalla olleen rakennuksen ja rakensi tontille kodin perheelleen.

Vuonna 1953 syntyi nyt jo edesmennyt Heli Birgitta, vuonna 1954 Marketta ja vuonna 1956 Raija.

– Perheeseen odotettiin poikaa. Isä tuumasi hymähtäen, että on sillä sentään ruskeat silmät. Kyllä minä pojan saappaat myöhemmin täytin.

Maire Balkin lapsuus päättyi sotavuosiin. Sotaa edeltivät lamavuodet ja sodan aikana Iisalmessa juostiin pommeja pakoon. Pikku Mairesta on otettu valokuvaamossa kuva, jossa hänellä on iso rusetti päässä, yllä nätti mekko ja sylissä Molla-Maija.

Oli tarkoitus lähettää tyttö sotalapseksi Ruotsiin. Viipurin täti tuli hätiin; Mairea ei viedä pois.

Kymmenvuotiaana Maire osasi jo lämmittää kotitalon ison uunin, alustaa ruisleipätaikinan jättiläismäisessä korvossa ja paistaa liudan leipiä.

Kun Hilja-äiti oli Tarinaharjussa keuhkoparantolassa, Maire otti leipomansa leivän mukaan ja lähti junalla äitiä katsomaan.

Hän nousi vahingossa Ylivieskan junaan. Kun huomasi, että on menossa väärään suuntaan, pikku tyttö pyysi veturinkuljettajaa pysäyttämään junan. Juna pysähtyi ja tyttö käveli takaisin Iisalmeen raiteita pitkin.

Avioliiton aluksi Aulis Balk kävi yötöissä Iisalmessa kirjapainossa. Nuorikko luki Iisalmen Sanomista, että kaupungissa on kolme työpaikkaa auki. Hän haki kaikkiin niihin, vaikka aviomies sanoi, ettei sinua kukaan ota, kun et ole kouluja käynyt.

– Äiti pääsi kaikkiin kolmeen työpaikkaan. Hän valitsi SOK:n Koljonvirran kaupan ja työskenteli kaupassa hinnoittelussa sekä kenkäpuolella ja kangasosastolla myyjänä.

1960-luvulla elämisen olot kohenivat. Tulivat auto, puhelin, jääkaappi, sähköliesi ja televisio.

– Meillä kävi naapureita viiden kilometrin säteellä televisiota katsomassa, Raija Korhonen kertoo.

Balkien kuopus tottui kovaan työntekoon lapsuudessaan.

Raija-tyttö oli mukana milloin ravustamassa tai isän kanssa talviverkoilla tai äidin kanssa hoitamassa turkisminkkejä. Ravut menivät elävinä junakuljetuksella Helsingin hienoihin ravintoloihin.

– Äiti ja isä matkustivat Himangalle tutustumaan minkkitarhaukseen ja äiti kävi nahoittajakurssinkin. Minulla oli oma lemmikkiminkki – Sohvi-Safiiri.

1970-luvun alussa Aulis Balk työlääntyi Iisalmen Sanomien lehtiyhtiöön. Hän oli Iisalmen Sanomien painossa töissä ja saman yhtiön Salmettaren painolle annettiin iso ja merkittävä painotilaus. Balk otti ja lähti, perusti oman painotalon ja loi Töllöttimen.

Ajatuksena oli, että kun lehti painaa televisio-ohjelmat, lehteä säilytetään kotona viikon ajan. Töllöttimen ajatus oli, että ostajat löytävät myyjät. Lehdessä oli vain ilmoituksia.

– Äiti oli mukana alusta lähtien. Hän juoksi työpaikaltaan kaupasta ruokatunnillakin Töllöttimeen auttamaan.

Viisikymppisenä Maire Balk sai hoitoonsa sijoituslapsen. Vauvanhoidon ohessa hän kävi autokoulun.

Aulis Balk kävi Saksassa asti ostamassa taloon uuden painokoneen. Maire Balk oli uudistaja. Hän otti ensimmäisten joukossa käyttöön nettipankin.

– Kun painossa puhuivat kovalla äänellä, äiti huusi: olkaa hiljaa, olkaa hiljaa, olen pankissa.

– 1980-luku meni hyvin, sitten korot nousivat ja 1990-luvun alussa tuli romahdus. Siitäkin selviydyttiin.

Raija Korhonen auttoi äitiään jatkamaan Töllöttimen uudistuksia.

– Eihän täällä ennen ollut edes ilmoitushinnastoa. Hinnat olivat ilmoitusmyyjien muistin varassa.

Hän toi lehteen digitaaliajan ja ryhdisti muun muassa taloushallinnon prosesseja. 1990-luvun loppupuolella hän kävi äitinsä kanssa yrittäjien vientireissulla Pietarissa. Äiti ja tytär sopivat menomatkalla junassa, että äiti hoitaa puhepuolen, sillä venäläiset arvostavat bisneksessä vanhempia naisia.