Savolainen Rousti: Miehen ruumiissa elävä arka pikkupoika

”Varaa kyllä olisi mutta kuten sanottu, mies on pihi perkele.”

Sari Kangaskokko

Tässä sarjassa roustataan kohde luita ja ytimiä myöten. Totta on ainakin toinen puoli. Enintään.

Sarvelan isäntä on kova poika kylvämään siemeniä ja siemenpussinsa tunnetaankin suomalaisten maanviljelijöiden keskuudessa laajalti, laatuakin välillä kehutaan.

Itseään hän kehuu usein peilin edessä kun sukii harvaa tukkaansa. Useamman kerran on vaimo luullut saaneensa positiivista palautetta mutta se olikin peilin edessä keikaroiva miehensä, joka suu virneessä iski kuvastimelle silmää todeten ”erinomaista”.

Sarvelan Anttia ei suotta kylillä nimitellä pihiksi, se kun pullakahvit tarjotessaan puolittaa ainoan ostamansa pullan ja sormiaan nuollen napsii kaverin lautaselle varisseet sokerinmurutkin.

Isompiin ja tärkeämpiin kahvipöytiin sitä ei mielellään kukaan yksin päästä mainitusta syystä ja hääkuvissakin näkyy kakkulapiota ahnaasti nuoleva nuori Sarvela.

Koska on vaahtosuisen kunnianhimoinen, sukeltaa toisinaan maaniseen urheiluputkeen.

Jos lapset eivät olisi toppuutelleet, Sarvela olisi tapetoinut saunan pukuhuoneen satasen seteleillä.

Raivoisan tenniksentakomisen vuoksi poloinen alkaa nopeasti muistuttaa kuivan kesän liito-oravaa ja tuolloin vaimo katsoo parhaimmaksi kattaa pöytään täysmaitoa sekä oikeaa voita. Tästä kylläkin seuraa armotonta Sarvelan valitusta kun se rasvaisempi eväs on kalliimpaa.

Joskus illallispöydässä on väläytellyt jopa kattauksen laskuttamista edustuskuluina firman piikkiin mutta pelkää verottajan ottavan asiasta tarkempaa selkoa. Siispä pistää aamu- ja iltapalat vielä toistaiseksi omaan piikkiinsä vaikka se korpeaakin aika tavalla.

Golfkentällä tätä tapausta ei pitele mikään, urakin alkoi kuukauden pelikiellolla kun tuli jotain toraa säännöistä. Pankkitilinsä saldoa se jatkuvasti murehtii koska kaikenmaailman lisenssit ovat suht arvokkaita eikä millään suostu ymmärtämään, miksi viheriöllä pelkkä charmi ei käy maksuvälineeksi.

Pelikaverit seuraavat sivusta huvittuneina kuinka tenniksen riuduttama Sarvela raahaa bägiään ja tuskailee mailapojan puutetta. Varaa kyllä olisi mutta kuten sanottu, mies on pihi perkele ja henkilökunnan palkoista nipistämällä se golfharrastus muutenkin kustannetaan.

Farmari kun ei meinaa millään osua palloon, avuliaat pelikaverit pyrkivät potkimaan kalliita Titleistejä oikeaan suuntaan että kierros saadaan edes joskus päätökseen. Jatkuvasti hutkii pallonsa kaikesta avusta huolimatta minne sattuu ja monesti on Sarvelaa etsitty pimentyvältä greeniltä kissojen ja koirien kanssa tämän kontatessa milloin missäkin hiekkaesteessä omaisuuttaan hamuten.

Sarvelan autot ja sun muut kalliimmat lelut kustannetaan hyväveliverkoston kautta löytyneillä kontakteilla. Pankista mies ronkuu jatkuvasti halpakorkoista lainaa näyttääkseen muille, että hyvin tässä menee. Jos lapset eivät olisi toppuutelleet, Sarvela olisi tapetoinut saunan pukuhuoneen satasen seteleillä.

On onni ja siunaus että perhe vielä pystyy ohjailemaan älyttömiä ideoita hautovan miehen päähänpistoja joten pukuhuone on tapetoitu vaatimattomasti ykkösen dollareilla.

Antti Sarvela väittää etteivät ihmisten pahat puheet häntä kiinnosta. Äkkinäinen voisi luulla että tässä meillä on varsin ylimielinen herrashenkilö jolle on menestys noussut Hankkijan lippikseen. Oikeasti kyseessä on miehen ruumiissa elävä arka pikkupoika, joka pelkää pimeää.

Tästä johtuen just siellä pimeällä golfkentällä kuuluu itkua niin kadotetuista palloista mutta myös pimeänpelkoa potevan farmarin kauhunhuutoa. Aamupalapöydässä sitten istuu riutunut punasilmäinen isäntä.

Reteästi Sarvela päätti vaihtaa poliitikon uran media-alaan ja valittiin Töllöttimen päätoimittajaksi. Valinta oli helppo sillä kukaan muu ei tehtävään halunnut ja monen kävi Anttia muutenkin sääliksi.

Itseriittoisuuden uudistusmielisyyteen verhoiltuna pyysi kirjoittamaan itsestään muutaman sanan lehteen. Haastattelun aikana hän kertoili innoissaan John Deere -ruohonleikkuristaan sekä haikeana muisteli aikoja, jolloin omisti veneen.

Miehellä oli joskus myös ihka oikea Harley Davidson, mutta sietämättömän irvailun kohteeksi jouduttuaan luopui siitä. Ei kuitenkaan luopunut kypärästä vaan halailee sitä salaa saunan jälkeen ihaillen samalla seinillä komeilevia ameriikan seteleitä.

Kommentoi