”Toivottomia tapauksia ei ole” – Jaana Rytkönen korjaa ihmisiä kalevalaisittain

Jaana Rytkösen vastaanottohuoneessa on mukavuutta tuovia ja rauhoittavia yksityiskohtia, kuten värikkäitä tauluja. Kalevalainen jäsenkorjaaja harrastaa muun muassa intuitiivista maalausta. Pia Valkonen

Pia Valkonen

Kalevalainen jäsenkorjaaja, mestari, Jaana Rytkönen, asettaa minut selälleni hoitopöydälle. Hän tarttuu jalkoihini ja asettaa ne vierekkäin. Vetää hieman jalkateristä.

Toinen jalkani on lyhyempi kuin toinen.

Olen aivan vinossa. Ajatus siitä, että joudun asettumaan kovalle alustalle suorana, sai parahtamaan kivusta. Kierryn kummallisesti lantiostani, en tahdo saada millään selkääni ja jalkojani suoraksi. Kehon koko korkkiruuvi kulminoituu tunteeseen tylpästä esineestä, joka työntyy kallonpohjasta aivoihini.

Jaana Rytkösen vastaanotto on iisalmelaisen kerrostalon alimmassa kerroksessa. Olisin voinut valita kalevalaisen jäsenkorjauksen sijaan joko tavallisen hieronnan, reiki- ja kristallihoidon tai intialaisen päähieronnan. Ehkä valitsen vielä jotain muuta, kun olen käynyt tarvittavat määrät kalevalaista jäsenkorjausta.

Sen lisäksi että olen vinossa, olen myös tukossa. Kannan kehossani pahoja muistoja. Tiedän, että niiden tukahduttamiseen tarvittavalla energialla saisin rakennettua puisia kerrostaloja puoli Suomea täyteen.

Itkettää jo se, kun luen erilaisista uskomushoidoista kertovia nettisivuja. Tulisiko vielä päivä, jolloin en kanna vihaa? Japanilaisen Mikai Usuin (1865–1926), reikihoidon kehittäjällä on viisi periaatetta jokaiselle päivälle: ”En ole vihainen, en ole huolissani, olen kiitollinen kaikista siunauksistani, ansaitsen elantoni rehellisesti, olen ystävällinen muille ihmisille ja kaikille eläville olennoille.”

Kalevalaisesta jäsenkorjauksesta hän kiinnostui, kun omalla tyttärellä todettiin skolioosi.

Kerron jäsenkorjaajalle olevani kävelevä räjähde tai purkamaton pommi – ehkä toivoton tapaus. Vastaus tulee riuskasti, kalevalainen jäsenkorjaaja käärii hihansa:

– Toivottomia tapauksia ei olekaan.

Vastaanottohuonetta koristavat hauskat pikku yksityiskohdat, kuten unisieppari, pullea kaktus ja intuitiiviset maalaukset.

Hoitopöytää pehmentää oikea puuvillainen lakana. Se on pirteän keltavihreä. Kuin tuulahdus kevättä lokakuisessa jäävesisadekelissä. Pöydän jalkopäässä on kyllä paperirulla, kuten hoitajilla aina on.

– Mieluummin pesen lakanan joka asiakkaan jälkeen kuin pakotan kuuntelemaan tätä, Rytkönen sanoo ja rutistelee malliksi paperia.

Paperi kahisee lähes väkivaltaisesti verrattuna puuvillalakanan asialliseen pehmeyteen.

Hoitopöydän kertakäyttöpaperin kahina rikkoo kalevalaisessa jäsenkorjauksessa tarvittavan tunnelman. Sen vuoksi Jaana Rytkönen käyttää hoitopöydän päällä raikkaan värisiä puuvillalakanoita. Pia Valkonen

Hoidon aikana teen ensimmäisen virheen. Pulisen kivuistani, kyselen toimittajakysymyksiä.

Seuraavalla hoitokerralla päätän hiljaa ja vain kuunnella, mitä kehossani tapahtuu. Ensimmäisen ja toisen hoitokerran välissä pitää olla vähintään viikko.

Jaana Rytkönen on saanut hierojan koulutuksen. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on kampaaja, mutta altistui kemikaaleille ja joutui etsimään muuta työtä. Ensin Jaana Rytkönen opiskeli sähköasentajaksi, mutta kun hän palasi Länsi-Suomesta koti-Iisalmeen, ei sähköasentajan töitä ollutkaan tarjolla.

Kalevalaisesta jäsenkorjauksesta hän kiinnostui, kun omalla tyttärellä todettiin skolioosi. Nyt hän toimii myös kalevalaisten jäsenkorjaajien opettajana.

Kunnonpaikkaan Siilinjärvelle on marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna alkamassa kalevalainen jäsenkorjauskoulutus.

Jaana Rytkönen painelee, vetelee ja kuljettaa peukaloitaan ruotoani pitkin. Kun hoito on tehty ja nousen istuma-asentoon, Rytkönen kysyy, onko jossain vielä tuntemuksia. Oikean reisiluun kiinnityskohdassa on. Ei kipua, vaan aavistuksenomainen tuntemus.

Hoitaja uurtaa sormillaan alaselästäni ylös kohti oikeaa kylkeä.

– Täällä on vielä jotain, joka haluaa tulla huomioon otetuksi.

Tuntemus väistyy. Olo on outo. Olen rento. Suorastaan hervoton. Saan ohjeeksi, että kolmeen päivään hoidon jälkeen ei saa tehdä mitään raskasta; ei saa saunoa rajusti tai harrastaa väsyttävää liikuntaa.

Hoidosta lähdettyäni syön lounaan ja menen hakemaan maalikaupasta yhdeksän litraa Uulan sisäpohjamaalia. En kehtaa pyytää myyjää kantamaan maaliämpäriä autoon.

Ratin taakse päästyäni iskee infernaalinen päänsärky. Tajusin, että tätä juuri hoitaja tarkoitti. Tein virheen, kun raahasin maalin autoon.

Väännyn saman tien takaisin vinoon. Vihani jätin kyllä kalevalaisen jäsenkorjaajan hoitopöydälle, mutta kiltin tytön syndrooma sai juoksemaan rautakaupoissa.

Alan heti laskea päiviä, tunteja ja minuutteja siihen, milloin on seuraava hoitokerta.

Perinnehoidot

1. Sauna

2. Kuppaus

3. Hieronta

4. Jäsenten korjaaminen ja kalevalainen jäsenkorjaus jakautuvat kahteen ryhmään: mobilisaatioon (pehmytkudosten hellävaraiseen käsittelyyn) ja manipulaatioon (niksautukseen).

5. Ravinto

6. Villivihannekset ja yrtit

Kalevalainen jäsenkorjaus on tutkittu juttu

Kansanlääkintä ry tekee yhteistyötä koululääketieteen kanssa. Järjestön esite kertoo, että kalevalainen jäsenkorjaus on kudoksia kunnioittava hoitomuoto. Hoitaja työskentelee painalluksin ja käyttää hoidossa sormiaan sekä kämmenselkiään.

Mestariparantajat Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä hoitivat ihmisiä kalevalaisen jäsenkorjauksen menetelmin jo 1960-luvulla.

Usein esimerkiksi ryhtivirheiden vuoksi lihakset, kalvorakenteet ja jänteet kiristyvät, kudospaine kasvaa eivätkä solut saa ravintoa ja nivelpintoihin kertyy kalkkia. Syntyy hermopinteitä, rappeumia sekä muita ongelmatiloja.

Kalevalaisella jäsenkorjauksella voidaan hoitaa muun muassa jalkojen erimittaisuutta, eri nivelten, kuten nilkan ja polven virheasentoja, plantaarifaskiittia eli kantapääkipua, jäätynyttä lonkkaa tai olkapäätä, skolioosia, iskiasta sekä vaikkapa asentohuimausta ja migreeniä.

Kommentoi