Lappalaisilla oli Töllöttimessä ilmoitus siitä, että nelihenkinen perhe etsii omakotitaloa Lapinlahdelta.
Heille soitti perikunnan jäsen, että tarjolla olisi 1950-luvulla rakennettu omakotitalo Allinlahdentiellä. Perhe kävi katsomassa ja se oli siinä.
Syynä eivät olleet tontin neljäkymmentä koivua, vaikka perheen äidin yritys, Kampaamo Koivupiha, on saanut niistä nimensä.
– Olen itse asiassa allerginen koivun siitepölylle.
Taija Lappalainen nauraa niin, että silmät menevät sikkuralle, miettii hetken ja sanoo:
– Iso autotalli ratkaisi.
Meillä oli tarkoitus ostaa vähän uudempi talo, jota ei tarvitsisi korjata, mutta kun tulimme tätä katsomaan, asia oli selvä.
Pihapiirin vanha navetta on entisten omistajien aikaan palvellut ambulanssitallina. Autotallissa on tilaa korjata autoa ja rakennella kaikkea.
– Nytkin Sami tekee meille uutta ruokapöytää.
Piharakennuksen pellon puoleisessa päässä on ambulanssinkuljettajien entinen päivystystila. Se on sisustettu ekokampaamoksi.
Taija osti Kajaanissa lopettaneen kampaamon, Hiusmestan, kalusteet pilkkahinnalla.
Koivupihan kampaamon yrittäjä aloitti kampaajan uransa juuri Hiusmestassa. Jonkin aikaa kampaajana työskenneltyään hän tuli allergiseksi hajusteille ja ammattia oli vaihdettava.
Mietin jonkin aikaa, panenko yhdet hirvensarvet tänne kampaamon seinälle.
Kajaanissa Taija tapasi tulevan aviomiehensä, Iisalmesta kotoisin olevan Samin. Kajaanista nuori avopari muutti Tampereelle ja Tampereelta Toijalaan.
Toijalaan heidät vei remontoitava rintamamiestalo. Sami Lappalaisen alkuperäinen ammatti oli rakentaja. Hänellä on myös insinöörin ammattikorkeakouluopintoja suoritettuna.
Toijalan talo tuli korjattua ja tyttäret syntyivät. Tukiverkostot olivat kuitenkin kaukana.
– Kun pakkasimme tytöt, koirat ja kissat autoon ja läksimme minun vanhempieni luokse Kainuuseen, piti matkaan varata yhdeksän tuntia. Lapinlahdelta Ristijärvelle on kahden tunnin ajomatka. Voin tarvittaessa käydä Ristijärvellä apuna vaikka yhden yön.
Taijan appivanhemmat ovat myös lähellä, Iisalmessa.
Savossa Taija aloitti lähihoitajana kehitysvammaisten perhekodissa Iisalmessa ja Sami kosteusvaurioita kartoittavassa yrityksessä Kuopiossa.
Kohta Samikin vaihtoi ammattia lähihoitajaksi ja Taija huomasi ilmoituksen Sakkyssa alkavasta ekokampaajakurssista. Se on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi ja päättyy ensi huhtikuussa.
– Ekokampaajana voin käyttää luonnon tuotteita. Lisäksi arvelen, että kun olen nyt ollut erossa kemiallisista hajusteista, kestän ehkä tavanomaisten hapetevärien käsittelyäkin.
– Kävimme katsomassa ainakin kahtakymmentä omakotitaloa Siilinjärveltä. Meillä oli tarkoitus ostaa vähän uudempi talo, jota ei tarvitsisi korjata, mutta kun tulimme tätä katsomaan, asia oli selvä.
Lappalaiset ostivat talon takana aukeavalta pellolta lisämaata niin, että kahden tuhannen neliön tontti kasvoi hehtaarin suuruiseksi.
– Kun saamme talon kuistin valmiiksi, voi ekokampaamon asiakas istua värjäysvärien vaikutusta odottelemassa kuistilla kahvikupin ääressä ja katsella pihakanoja.
Kanojen lisäksi Taija on ajatellut hankkia lampaita. Esikoistytär haaveilee omasta ponista, mutta äiti on sanonut, että poni tulee harkintaan vasta sitten, kun tytär on niin iso, että pystyy huolehtimaan siitä itse.
Metsästävä kampaaja ja rakentava lähihoitaja
Koivupihan kampaamon seinällä on rustiikkinen hirven kallo komeine sarvineen.
– Meillä on näitä minun isältäni kolme. Mietin jonkin aikaa, panenko yhden tänne kampaamon seinälle.
Seinäkoristeesta tekevät mystisen, melkein maagisen, siitä roikkuvat höyhenet. Metsästys on perheen harrastus. Taijakin on harkinnut metsästyskortin hankkimista.
– Meillä oli riistaverinen spanieli, mutta se jäi metsästysreissulla hirvimiehen auton alle. Nyt etsimme joko Italian tai Ranskan seisojaa. Italian tai Ranskan seisojat ovat pehmeämpiä ja helpompia kouluttaa. Tosin ne ovat Suomessa melko harvinaisia vielä ja pentueet ovat harvassa.
– En ole stereotyyppinen ekoilija, mutta eipä rakentajamiehenikään ole tyypillinen rakennusmies tai metsästäjä. Olemme toistaiseksi samassa työpaikassa, Jukolassa, muistisairaiden kodissa.
Taija tekee toistaiseksi viisikymmenprosenttista työaikaa, opiskelee ja aloittelee yritystään.
– Kun tulin Jukolaan töihin, lupasimme, ettemme mene liinavaatevarastoon pussailemaan!