Korkin kiinni kiertänyt “Jässe” Lasse Jäntti nauttii elämästä

Nimi Lasse Jäntti ei monelle ihmiselle kerro sen enempää, mutta kun aletaan puhumaan Jässestä, tietää iisalmelainen heti kenestä on kysymys.

Osa tuntee hänet kovana kalamiehenä, osa Iisalmen jäähallin tiukkana, mutta reiluna hallimiehenä, jonka jäljiltä Kankaan montun jää oli jokaisena päivänä vertaansa vailla.

Lasse Toivo Tapio Jäntti syntyi vuonna 1959 Iisalmessa veturinkuljettajana toimineen Martti-isän ja Sisko-äidin viisilapsiseen perheeseen.

Lapsuudessa puuhattiin kaikenlaista. Pelattiin ja leikittiin.

Parhaan ystävän Hannu Tossavaisen kohtaaminen lapsuuden pyörälenkillä vei Jässen mukaan jääkiekkomaailmaan ja sytytti rakkauden koko elämän mukana kulkeneeseen luontoharrastukseen.

– Olin Koljonvirralla pyöräilemässä ja näin, että joku jahtasi siellä oravia. Kiinnostuin, että mitä siellä oikein tapahtuu ja menin lähemmäs katselemaan sitä touhua. Silloin tapasin Tossun ensimmäisen kerran ja meistä tuli aika pian parhaita ystäviä, Jässe muistelee.

Lapsuuden haaveammatti meinasi murtaa niskan ja viedä hengen.

Tossavainen pelasi jääkiekkoa Peli-Karhuissa maalivahtina ja houkutteli ystävänsä Jäntin myös jääkiekon pariin. Jässen peliura ei kestänyt yhtä pitkään kuin Tossavaisen, mutta jääkiekon kautta hän sai unelmiensa työpaikan Kankaan montun hallimiehenä.

Jässe ja Tossu olivat erottamaton parivaljakko.

Rakkaus metsästykseen ja kalastukseen oli se liima, mikä piti ystävykset yhdessä ja kuljetti heitä ympäri Pohjolan villiä luontoa.

– Kyllähän me paljon touhuttiin, eikä aina mitään hyviä juttuja, mutta luonto oli se meidän juttu. Minä opetin Tossun kalastamaan ja hän puolestaan opetti minut metsästämään.

– Tossun kuolema oli kyllä kova paikka. Meidän piti vielä lähteä Tenolle silloin seuraavana kesänä, kun Tossu oli sairastunut, mutta eipä sitä päivää sitten koskaan meille suotu, Jässe muistelee syöpään kymmenen vuotta takaperin menehtynyttä ystäväänsä.

Ystävän kuoltua Jäntti jatkoi oman polkunsa tallaamista entiseen malliin. Hän kävi töissä, kalasti, metsästi, keräsi marjoja ja sienesti Sinikka-vaimonsa kanssa.

Perunatkin kasvoivat omassa pellossa. Alkoholia kului kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän.

– Olin alkoholisti. Hoidin kyllä työt viimeisen päälle ja tein niitä enemmän kuin koskaan, mutta pikkuhiljaa se alkoholi sai vain aina isomman otteen ja oli koko ajan mielessä.

– Vuonna 2017 olin sitten törpötellyt siinä kesällä viikon. Katselin mökillä joelle sitä kaunista maisemaa ja minua alkoi ärsyttämään, kun olin taas sellaisessa töhnässä, että en oikein tuntenut sitä kauneutta kunnolla. Silloin kävelin Sinikka-vaimon luo sisälle mökkiin, kaadoin lonkeron pois ja sanoin, että jospa koittaisin olla nyt selvinpäin. Sen jälkeen en ole tippaakaan ottanut, Jässe kertaa raitistumistaan.

Jässe on kuuluisa kyvystään tehdä parasta jäätä. Hänelle itselleen jääurheiluolosuhteiden parantaminen Iisalmessa on ollut sydämen asia.

– Kun itse tietää millaista on pelata hyvällä jäällä, sitä haluaa tehdä muillekin hyvän jään, Jässe tiivistää.

Sama mentaliteetti ohjannee Jässeä myös lohivaappujen valmistuksessa. Niistä kun tuppaa syntymään Suomen parhaita. Vaappuja valmistuu noin kolmesataa vuodessa, jotka kaikki revitään käsistä.

Viime kesänä Jässen vaapulla otettiin Tornio-Muonionjoen lohikuninkuus, mikä on nostanut vaappujen menekkiä entisestään.

– No kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hyvä, että vaaput menevät kaupaksi. Niillä rahoilla voimme olla Sinikan kanssa kesät Lapissa kalalla, hän kiittelee ja viittaa uudenvuodenpäivänä 2019 tapahtuneeseen onnettomuuteen.

Lapsuuden haaveammatti meinasi murtaa niskan ja viedä hengen, kun Jässe jäi jääkoneen ja automaatio-oven väliin Iisalmen jäähallissa.

– Olisihan se toisaalta ollut hieno tapa lähteä, onnellisen ja rennon oloinen Jässe naureskelee.