Mun juttu | Petri Kangaskokko tuntee urheilijan mielen – psyykkisen valmentajan suhde urheilijaan rakentuu arvopohdinnan kautta

Seinäjoella Sanna-vaimon, kolmen lapsensa, sekä Jeppe-koiran kanssa asuva iisalmelaislähtöinen Petri Kangaskokko tietää, mitä kaikkea urheilijan päässä saattaa liikkua kesken kisasuorituksen. Pitkän ja vaiherikkaan matkan urheilun parissa kulkenut Kangaskokko on tällä hetkellä osa Nurmon Jymyn F-Liigan salibandyjoukkueen valmennustiimiä ja vastaa joukkueen psyykkisestä valmennuksesta.

– Lähden aina rakentamaan suhdetta urheilijaan arvopohdinnan kautta. Mitkä asiat ovat yksilölle tärkeitä ja mitä hän elämältä sekä urheilulta yleensäkään haluaa? Näiden teemojen kautta edetään sitten pikkuhiljaa kohti luottamuksellista suhdetta ja päästään aukaisemaan niitä henkisiä lukkoja, jotka saattavat olla urheilumenestyksen tiellä.

– Sitä ei oikein aina uskokaan, minkälaista henkistä siviilikuormaa moni urheilija saattaa sisällään kantaa ja sitten pitäisi pystyä antamaan kentällä kaikkensa. Eihän se kuvio voi oikein millään toimia, Kangaskokko pohtii.

Kangaskokon perhe muutti Iisalmeen Karjalankadulle Vantaalta vuonna 1974 Petrin ollessa viisivuotias. Isä-Jussin ja äiti- Kaisan hankittua omakotitalon Kangaslammelta iskettiin ensimmäiset nuotit Kangaskokon urheilusävytteiseen elämän laulukirjaan.

– Kääriäisen Jamppa asui siinä kivenheiton päässä Kankkulalla ja yhdessä mentiin sitten Pallo-Kerhon harjoituksiin, kun Jampan isä Pertti toimi siellä valmentajana, lempinimellä Kankku Iisalmessa tunnettu urheilumies muistelee.

Jalkapallo ei ollut Kangaskokon lapsuudessa ympärivuotinen harrastus, kuten nykyajan lapsilla. Urheilua harrastettiin monipuolisesti. Petri hiihti kilpaa, harrasti pujottelua ja pelasi koripalloa.

Sitä ei oikein aina uskokaan, minkälaista henkistä siviilikuormaa moni urheilija saattaa sisällään kantaa.

7-vuotiaana hän meni mukaan jääkiekkoon. Kangaslammen Montreal Canadiensissa Jarmo ”Jölli” Ylisipolan valmennuksessa alkanut jääkiekkoura kesti kaksi vuosikymmentä. Jääkiekkoympyrä sulkeutui muutama vuosi sitten Jöllin palkattua Kankun Iisalmen Peli-Karhujen psyykkiseksi valmentajaksi.

Valmentamisesta Kangaskokko kiinnostui parikymppisenä oman peliuran ollessa vielä käynnissä.

– Valmensin 80-luvun lopussa Väisäsen Markun kanssa IPK:ssa ja Koistisen Teuvon kanssa Pallo-Kerhossa. Siinä pääsi hyvin sisään valmennuksen maailmaan, kun sai toimia kokeneiden juniorivalmentajien aisaparina.

Kangaskokon päästyä Lapin yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi jatkui valmentaminen Rovaniemellä. Hän valmensi Rovaniemen Kiekon ja ROPSin junioreita, sekä toimi Pohjois-Suomen piirijoukkueen valmennustiimissä.

Vuonna 1995 Kanadaan suuntautuneena vaihto-opiskelijavuonna hän sai ensimmäiset kosketukset Suomessa silloin vielä aika tuntemattomaan psyykkiseen valmennukseen.

Huomasin, kuinka vähän valmentajilla oli työkalupakissaan välineitä henkisesti kipuilevien valmennettaviensa kanssa.

– Kunnolla psyykkisen valmennuksen tärkeyteen havahduin kuitenkin toimiessani valmistumisen jälkeen 2000-luvun alussa Seinäjoen Jalkapallokerhon valmennuspäällikkönä. Huomasin, kuinka vähän valmentajilla oli työkalupakissaan välineitä henkisesti kipuilevien valmennettaviensa kanssa ja päätin alkaa opiskelemaan psyykkistä valmennusta.

Kolmekymmenvuotisen valmennusuransa aikana Kangaskokko on nähnyt läheltä sen, miten urheilun maailma on muuttunut koko ajan vakavammaksi ja tavoitehakuisemmaksi. Hänen lapsuutensa kaltainen monialaurheilu ei ole enää mahdollista, vaan lapset joutuvat valitsemaan oman lajinsa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

– Valmennuksen taso on noussut ammattimaisemmaksi kaikissa lajeissa ja näin myös lajitaitoja saadaan koko ajan paremmiksi. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tiedän useita tapauksia, jossa 15-vuotias maajoukkueurheilija sanookin yhtäkkiä, että pitäkää tunkkinne, kun on jo niin kyllästynyt omaan lajiinsa.

– Urheilussa positiivisuus on hemmetin tärkeää ja kaiken liikkumisen tavoite pitäisi olla, että ihmiset liikkuvat vielä vähän vanhemmallakin iällä. Kyllä ne Jari Litmaset nousee huipulle, mutta miten saamme nuorison taas innostumaan liikunnasta? Se onkin jo isomman pohdinnan paikka, Soinlahden mökillä kesiään viettävä Kangaskokko pohtii.

Tässä henkilölähtöisessä juttusarjassa tutustutaan yläsavolaiset juuret omaaviin taitajiin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat