Ruotsalainen Suomessa – ruokaa rakastava tehopelaaja Jacob Bjerselius viihtyy Ylä-Savon kauniissa maisemissa hyvin

1960- ja 70-luvuilla yläsavolaiset pakkasivat autonsa täyteen ja muuttivat Ruotsiin töiden ja paremman toimeentulon perässä. Töitä oli tekevälle tarjolla paljon ja yksi jos toinenkin Volvo valmistui yläsavolaisissa käsissä.

Tukholman kyljessä Haningenin kunnassa elämänsä viettänyt 23-vuotias Jacob Bjerselius ei puolestaan löytänyt itselleen enää viime kauden jälkeen Ruotsista mielenkiintoista työpaikkaa jääkiekkoilijana, vaan suunnisti töiden perässä lahden yli, Savon syvään ytimeen, Iisalmen Peli-Karhuihin.

Bjerseliuksen koneen laskeuduttua Rissalaan, Siilinjärvelle oli häntä vastassa Jussi Patronen. Mies, joka haki aikoinaan samalta lentokentältä myös Peli-Karhujen ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksen tsekkoslovakialaisen Karel Holyn.

– Tulin Iisalmeen elokuussa. Se oli hienoa aikaa. Kaikki oli niin kaunista. Iisalmessa on niin kaunis tuo järvi, missä ihmiset nyt talvella pilkkivät, Bjerselius muistelee Iisalmen Sataman kesäisiä maisemia.

Suomalaiset naiset ovat oikein ihania, mutta ehkä ne vähän ujostelevat.

Bjerselius asettui ensin Iisalmessa hotelliin, mutta löysi itselleen pian oman asunnon. Päivät kuluvat treeneissä ja iltaisin ruuan laitossa. Äiti soittaa facetime-puhelun nelisen kertaa viikossa ja kyselee, että onko poika saanut Suomessa syödyksi. Bjerselius kun asuu Iisalmessa yksin, eikä ruuanlaittajaa ole kotiin vielä löytynyt.

– Suomalaiset naiset ovat oikein ihania, mutta ehkä ne vähän ujostelevat, kun minun kanssani pitäisi puhua joko ruotsia tai englantia. Itse kun en osaa suomen kielellä kuin sanat kiitos ja huomenta, komea lähes 190-senttinen nuorukainen veistelee.

Suomalaisia ruuan hintoja Bjerselius pitää samanlaisina kuin kotimaassaankin. Paikallisherkkua mykyrokkaa ei ole hänelle vielä kukaan hoksannut tarjota, mutta joukkueen saunaillassa on ollut tarjolla iisalmelaisen panimon tuotteita.

Bjerselius pelasi edelliset kolme kautta Ruotsin toiseksi korkeinta sarjatasoa Alsvenskania Västerviks IK:n riveissä. Västervik on noin Iisalmen kokoinen merenrantakaupunki. Syksyt ovat siellä yhtä pimeitä kuin Suomessakin. Lunta sataa harvakseltaan.

– Syksyn pimeyteen on kyllä tottunut Ruotsissakin, mutta tämä lumitöiden tekemisen tarmo ja säännöllisyys kyllä jaksaa hämmästyttää ihan oikeasti. En ymmärrä, miten tiet voi olla täällä aamulla auratut, vaikka yöllä on satanut hirveästi lunta. Ruotsissa ollaan tässä asiassa kyllä paljon suomalaisia jäljessä, Bjerselius ihastelee.

Suomalaisia pidetään länsinaapurissa jäyhänä ja vetäytyvänä kansana. Bjerselius ei näitä väitteitä kokonaisuudessaan allekirjoita.

En ymmärrä, miten tiet voi olla täällä aamulla auratut, vaikka yöllä on satanut hirveästi lunta.

– Ehkä vähän voi olla aluksi ihmisten kesken sellaista jäyhyyttä, mutta esimerkiksi meidän joukkueessa on kaikki tosi sosiaalisia tyyppejä ja puhuvat hyvää englantia. Ensimmäinen sana mikä minulle opetettiin oli kiitos ja toinen oli huomenta. Sekin kertoo jotain suomalaisesta toiset huomioonottavasta luonteesta.

– Valmentaja Härkönenkin on huomioonottava ja tsemppaa minua monesti vaihtoaitiossa ruotsin kielellä tyyliin ”lite bättre, lite bättre”, Bjerselius vitsailee.

Mestis-joukkueen pelimatkat kuljettavat Bjerseliusta säännöllisesti pitkin Suomen maata. Bussin ikkunasta näkyy useimmiten puita ja jäähallit ovat kolkompia Ruotsiin verrattuna. Korpimaisemat ja jäähallien karut rakennukset eivät Bjerseliusta hirveästi haittaa. Yhtä asiaa hän kuitenkin kotimaastaan kaipaa yli kaiken.

– Voi kun täälläkin olisi Max Burgers -hampurilaisketju. En ymmärrä myöskään miksi täällä ei ole jokaisessa ruokaravintolassa bearnaisekastiketta. Se kun on ihan parasta herkkua, mitä maa päällään kantaa.

Siinäpä Peli-Karhujen joukkueenjohtaja Mika Hyväriselle hommia. Viedä ruotsalainen ruokaa rakastava tehopelaaja mykyrokalle ja pitää huoli siitä, että hänelle löytyy seuraavalla pelimatkalla lounaan kanssa myös sitä bearnaisekastiketta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat