Kumpuniemen Kreivin tallissa hevoset voivat hyvin

Mikko Kauhanen parkkeeraa traktorinsa Vieremän Niemisillä sijaitsevan maatilansa pihaan. Kello on kahdeksan keskiviikkoiltana ja päivän työt alkavat olla tehtynä. Vielä kun käy hevoset syöttämässä, niin voi käydä makuulle. Seuraavan aamuna kello herättää taas puoli kuudelta. Tilan kolmekymmenpäinen karja ja ravihevoset eivät hoidu itsekseen.

Kauhasen lapsuudessa hevoset olivat jatkuvasti läsnä. Niitä sai hoitaa kotitilalla ja muutaman kilometrin päässä naapurissa Einari Vidgrenin tallilla.

Vidgrenin tallilta jäi hänelle mukaan muutakin kuin ravioppia. Juha Vidgrenin hänelle kymmenvuotiaana antama lempinimi Kumpuniemen Kreivi on jäänyt elämään ja mies tunnetaan tällä nimellä ravipiireissä ympäri Suomen.

– Aika hyvin se Juhan minulle lapsuudessa antama lempinimi on säilynyt. Vermossakin tulevat aina kyselemään, että mitäs Kreiville kuuluu, Kauhanen naurahtaa.

Jos tulivat hevoset Kauhaselle tutuksi Vieremän Niemisellä, niin ei Iisalmen serkkujen Dahlia-tallilla vietetyt kesät tätä tuntemusta ainakaan vähentäneet. Kauhanen arvostaakin legendaarisen ravimiesserkkunsa Jukka-Pekka Kauhasen suurimmaksi oppi-isäkseen, mitä raviurheiluun tulee.

Itse kasvatettujen ravureiden voitot tuntuvat kuitenkin makeimmille.

Mikko Kauhanen

– Kyllä minä varmasti olen kaiken oppinut Jukelta ja sieltä nämä minun valmennusoppini ovat peräisin. Paljon olen saanut seurata hänen toimintaansa. Siinä se on omakin tietotaito sitten karttunut.

Kauhanen ajoi ravikortin ollessaan 16-vuotias ja seurasi siinäkin suhteessa esikuvaansa Jukka-Pekka Kauhasta. Ensimmäisissä kisoissaan Joensuussa 20-vuotiaana hän ajoi heti voiton ja lahjoja olisi ollut hänellä ohjastajanakin.

– Ohjastaminen oli kivaa, mutta kyllä minä alusta asti tykkäsin kuitenkin enemmän valmentamisesta. Jos olisi halunnut hyväksi kuskiksi, niin siinä olisi pitänyt ajaa satoja startteja vuodessa ja se aika olisi sitten ollut pois valmentamiselta. Kisoissa luotan ammattikuskeihin. En halua viedä omilta hevosilta menestymismahdollisuutta ajamalla niillä itse.

Kauhasella on valmennuksessa kerrallaan muutamia hevosia, mikä mahdollistaa sen, että hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista pidetään huolta. Kauhanen pitää hevosten valmennuksessa tärkeänä sitä, että hevosen psyykkinen hyvinvointi otetaan tarkasti huomioon.

– Minä treenaan hevosia ehkä määrällisesti enemmän kuin moni muu, mutta toisaalta ne lenkit mitä ajetaan, on sitten aika rauhallisia. Hevonen saa joskus pysähtyäkin vähän tutkimaan ympäristöä, jos siitä siltä tuntuu. Hevosen pitää haluta juosta. Pakottamalla ei tästä hommasta tule mitään, Kauhanen alleviivaa.

Hevosen pitää haluta juosta.

Mikko Kauhanen

– Pyrin valmennuksessa siihen, että hevonen on tyytyväinen ja sillä on hyvä peruskunto. Kilparadalla sitten näkee, että onko siitä lopulta kilpailijaksi. Kaikista kun ei ole ja sekin pitää hyväksyä, Kauhanen pohdiskelee.

Kumpuniemen Kreivin tallista putkahtelee aika ajoin kovia ravureita, joista tunnetuin lienee parikymmentä voittoa ja 55 000 euroa urallaan juossut Digger Dean.

Kauhasella on omistuksia muissakin hevosissa, kuin itse valmennetuissa, mutta niiden voitot eivät hänestä tunnu ihan yhtä makeilta kuin omien kasvattien voitot.

– Kyllä siitä hevosesta tulee vähän kuin kaveri, kun sen varsasta asti kasvattaa ja hoitaa. Minulla on esimerkiksi Einari Vidgren Oy:n kanssa yhteinen Tellmeastory-niminen hevonen. Se on juossut urallaan jo 200 000 euroa, mutta kyllä ne itse kasvatettujen ravureiden voitot tuntuvat kuitenkin makeimmille.

Etusivulla nyt

Luetuimmat