Terveysmurheiden kanssa kamppaileva yrittäjä otti Sonkajärven eukonkantokisoissa kolme palkintopallisijaa
Sonkajärvellä päästiin taas kantamaan eukkoa kahden vuoden koronatauon jälkeen. Paahtavassa hellesäässä käydyt Eukonakannon 25. MM-kisat keräsivät viikonloppuna paikan päälle noin 5 000 katsojaa.
Iisalmessa asuva, mutta Sonkajärveltä kotoisin oleva 44-vuotias Joni Juntunen on osallistunut Eukonkannon MM-kisoihin jokaisena vuonna, kun niitä on järjestetty. Ensimmäisiin kisoihinsa Juntunen ajautui kuitenkin puolivahingossa.
– Pikkuisen puolipakolla minä ensimmäiseen eukonkantokisaan jouduin. Äiti oli tuolloin kisojen järjestelytoimikunnassa ja sanoi, että Sonkajärveltä ei ole oikein osallistujia ja minun pitäisi lähteä sitten kisoihin mukaan. Ensimmäiset vuodet kanniskelin sitten sopivan painoisia serkkutyttöjä, kunnes löysin tämän nykyisen eukon. Sitä olen kantanut nyt 18 vuotta, Juntunen kertaa eukonkantouran alkutaivaltaan.
Eukonkannossa sopivan kokoisen eukon löytäminen on äärimmäisen tärkeää. Kisoissa on eukon alapainorajaksi asetettu 49 kiloa. Sen painoisena Armi Kuusela voitti aikoinaan Miss Universum- tittelin ja sen ajatellaan Sonkajärvellä olevan vielä naisen painoinen eukko.
Kroppa on romuna, mutta mies tosi onnellinen.
Joni Juntunen
– Meidän piti aikoinaan asettaa eukolle alapainoraja, kun virolaiset toivat kisoihin todella keveitä eukkoja ja se teki kisapareista pikkuisen epätasaisia. Sen vuoksi päätimme sitten asettaa alapainorajan ja jos Armi Kuusela kelpasi 49 kiloisena Miss Universumiksi, niin kai se käy sitten eukonkin painoksi, Juntunen selventää.
Eukonkannon MM-kisoissa täysi matka on pituudeltaan 253,5 metriä. Tuolla matkalla on ohitettava kaksi kuivaestettä ja 15 metriä pitkä vesieste, joka on jopa 120 senttimetriä syvä. Vaikka eukkoa kannetaan osaksi pilke silmäkulmassa, on sanomattakin selvää, että ilman rautaista kuntoa ei eukko selässä pääse lähellekään eukonkantoradan yhden minuutin ihanneaikaa.
– Tässä lajissa pitää olla monipuoliset ominaisuudet. Pitää olla hapon kestävyyttä, mutta toisaalta pitää olla myös lihasmassaa, että jaksaa eukon kantaa koko radan matkan. Huippuhiihtäjä Jari Isometsä ei esimerkiksi ollut eukonkannossa mikään kova tekijä, koska oli niin kevyt. Painoa saisi olla kantajalla mielellään semmoiset 90 kiloa, jos eukko on Kuuselan painossa. Silloin siinä on voittava yhdistelmä.
Joni Juntusella on itsellään monipuolinen urheilutausta. Hän on pelannut nuorena jalkapalloa ja jääkiekkoa Kalliosuon Sisussa, sekä hiihtänyt Sonkajärven Pahkan nimissä. Viime vuosina Juntusta ovat vaivanneet terveysmurheet, joihin ei tahdo löytyä selitystä. Terveenä ollessaan hän treenaa eukonkantoa noin 400 tuntia vuodessa.
– Henkilökohtaisena treeninä teen 20–80 kilometrin hiihtolenkkejä ja juoksen. Lisäksi harjoitan lihasvoimaa. Parin kanssa harjoitellaan ehkä semmoiset kymmenen prosenttia ajasta. Silloin otamme intervallivetoja eukko selässä. Vedot ovat tyypillisesti 30–150 metrin mittaisia. Eukon kanssa ei voi liikaa treenata. Se on jaloille niin kovaa hommaa.
– Nyt minulla on ollut kuitenkin viisi vuotta semmoista ailahtelevaa terveysongelmaa, jota on tutkinut ainakin kolmekymmentä lääkäriä, mutta ei sillä näytä selitystä löytyvän. Välillä kunto on niin huono, että en jaksa kävellä kahta kilometriä. Välillä sitten menee 20 kilometrin lenkki heittämällä alle kahteen tuntiin. Aika mysteeri tämä on, Iisalmen Putkiasennusta yhdessä sisarustensa kanssa pyörittävä Juntunen harmittelee.
Terveysmurheista huolimatta oli Juntunen kuitenkin taas lähtöviivalla, kun Eukonkannon 25. MM-kisat oteltiin viikonloppuna Sonkajärvellä. Sprinttikisassa ja joukkuekisassa Juntunen otti eukkonsa Jaana Haaviston kanssa kultaa. Ikämiessarjassa tuli puolestaan pronssia.
– No ei kisat olisi paljon paremmin olisi voineet mennä. Kroppa on romuna, mutta mies tosi onnellinen, Juntunen tunnelmoi onnistuneen kisaviikonlopun jälkeen.