Savon Rautaosan yrittäjää Ismo Partasta haastatellessa toimittajakin hengästyy. Toimitusjohtaja tai vanhempi varastomies, kuten Partanen itseään kutsuu, on monessa liemessä keitetty yrityselämän moniottelija, joka on palkittu yrittäjien hopeisella ansiomerkillä, sekä timanttisella yrittäjäristillä.
Iisalmen kunnallispolitiikassakin mies on toiminut kahden vuosikymmenen ajan Seppo Kääriäisen houkuteltua hänet politiikkaan 80-luvun lopulla. Maakuntajuhlien järjestelyissä Partanen on ollut mukana 48 vuotta yhteen soittoon.
Kansantansseja rakastavan polkkamestarin vauhti ei tunnu hyytyvän, vaikka ikää on jo 64 vuotta. Siitä pitää huolen rautainen fyysinen kunto. Vanhempi varastomies kiertää tanssilavoilla kesäisin nelisen kertaa viikossa ja herää jokaisena työaamuna kello viisi juoksulenkille.
– Kyllähän moni on kysellyt, että mistä minulla tuota virtaa riittää ja olen sitä joskus ihmetellyt vähän itsekin. Mutta kyllä minä nukunkin aina välillä, Partanen naureskelee.
Partasen yrittäjän ura alkoi 1960-luvulla samassa paikassa kuin rakkaus kansantansseihinkin, Iisalmen Pörsänmäessä.
Tupakkamyynnin jälkeen aloin kauppaamaan sokeria kylän naisille. Se oli kannattavaa hommaa.
– Isä perusti tuon meidän kuljetusliikkeen vuonna 1951 ja siinä olen ollut mukana pienestä asti. 11-vuotiaana hoitelin jo siellä kirjanpitoa ja maksoin palkkoja, mutta yrittäjänä aloitin oikeastaan ensimmäisen kerran 7-vuotiaana perustaessani Lappetelän kylälle karkkikaupan. Sain isältä siihen 100 markan pohjakassan. Siitä se yrittäjyys lähti oikeastaan liikkeelle, Partanen muistelee.
Pidettyään karkkikauppaa vuoden siirtyi Partanen tupakkakauppiaaksi. Hän haki Iisalmen keskustasta Kilta-tupakkaa ja kääri sätkiä illat pitkät, joita kotikylän miehet sitten häneltä kannatusmielessä ostivat.
– Tuo tupakkahomma voi kuulostaa nykyaikana hurjalta, mutta ei se 60-luvulla ollut kiellettyä. Tupakkamyynnin jälkeen aloin kauppaamaan sokeria kylän naisille. Se oli kannattavaa hommaa. Konsepti oli yksinkertainen. Ostin sokeria kaupungista halvalla, pussitin sitä ja myin sitten hyvällä katteella eteenpäin.
Vanhempi varastomies Partanen on ollut virallisesti yrittäjä vuodesta 1990. Ensin kuvioihin tuli perheen kuljetusyritys. Vuonna 2008 hän päätti laajentaa yrittäjyyttään ostamalla rautakaupan, josta tuli monien vaiheiden jälkeen Savon Rautaosa.
– Siinä kuljetuspuolella tuli vähän sellainen olo, että mitähän tässä nyt tekisi. Rautakauppa Itrakin yrittäjä Unto Räsänen sanoi sitten minulle kerran, että osta tämä. Vastasin aluksi, että elä unta näe, mutta kun asiaa velipoikien Timon ja Pasin kanssa vähän aikaa tuumittiin, niin ne kaupat tuli lopulta tehtyä. Ja tietenkin pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun samaan aikaan iski maailmaan kova rahoitusalan kriisi.
– Minä olen jotenkin yrittäjänä onnistunut tekemään aina näitä yrityskauppoja pahimpaan mahdolliseen aikaan. Rautakauppiaaksi tulin finanssikriisin aikaan ja velipoikien kanssa laajennettiin yrityskaupalla kuljetusliikettä 90-luvun alussa juuri laman korvilla ja ennen kuin markka devalvoitiin. Monet yrittäjät ne rikastuu ja ajelee vaikka minkälaisilla autoilla, mutta minun pitää edelleen singertää polkupyörällä, vanhempi varastomies velmuilee.
Tulevana lauantaina kuudetta kertaa järjestettävien Parkattipäivien järjestelyissä on Partanen ollut mukana alusta saakka.
– Parkatti on Iisalmen vetovoimaisin alue. Se kasvaa kovaa vauhtia ja oikeastaan Iisalmen tori pitäisi siirtää sinne.
– Mutta jos vakavasti puhutaan, niin kyllä tuo Iisalmen keskustan näivettyminen harmittaa minua todella paljon. Linja-autoaseman voisi räjäyttää ja sen paikalle pitäisi sitten rakentaa kunnollinen keskus, jossa kaupanteko ja kulttuuri kohtaavat.