Auringon aamusäteet paistavat yli Reeta ja Ilkka Heikkilän omakotitalon Vieremällä, valaisten heidän kotitaloaan vastapäätä sijaitsevan kaupan. Kaupan, joka on töröttänyt tontilla jo 70 vuotta. Kiinteistö ei ole enää sama, mihin Hugo Mustonen sekatavarakauppansa vuonna 1952 puolisonsa Annin kanssa perusti, mutta paikka on.
Reeta on Mustosen suvun neljäs kauppias. Diplomikauppias Arja-äiti sai viestikapulan isältään Jaakolta vuonna 1989 ja nyt on Reeta astumassa kauppiaan vaativiin saappaisiin. Saappaisiin, jotka ovat hänelle hyvin tutut. Hänen kotinsa kun oli ensimmäiset elinvuodet vanhan kaupparakennuksen yläkerrassa ja myymälän puolikin tuli tutuksi jo seitsemän päivän vanhana.
Kauppiaan päivät alkavat aikaisin ja Reeta yrittää aina hoidella aamutoimet niin hiljaa kuin mahdollista, että puoliso Ilkka ja heidän neljävuotias tyttönsä Liina sekä vuotta vanhempi isosisko Lotte saisivat vielä nukkua. Monesti yritys on turha. Lastenhuoneesta kuuluu useina aamuina viidennen kauppiaspolven heleä kuiskaus.
– Äiti. Voidaanko lähteä mukaan kaupalle.
Reeta ja Ilkka Heikkilä tapasivat Vieremällä ollessaan 14-vuotiaita. Lupaava jyväskyläläinen juniorijääkiekkoilija Ilkka oli itseään vanhemman ikäluokan mukana turnauksessa Kuopiossa, mutta ei saanut jäädä joukkuemajoitukseen, koska oli liian nuori. Niinpä Ilkka komennettiin yöpymään isomummonsa Elvi Kaikkosen luokse Vieremälle.
Kun isä kuoli, kylän miehet kävivät pudottelemassa lumet kaupan katolta ihan omatoimisesti.
– Minä olin Ilkan pikkuserkun Kärkkäisen Sailan hyvä kaveri ja menin tuona viikonloppuna käymään Sailan luona. Ile nökötti siellä sohvalla tympääntyneenä, joten pyysin heitä sitten meille katsomaan elokuvaa. Siitä kai se meidän juttu lähti liikkeelle.
– Me ei alussa nähty kovin usein, mutta meillä molemmilla oli Radiolinjan yöliittymät ja roikuimmekin sitten yökaudet linjoilla kuulumisia vaihdellen. Pikkuhiljaa linja-auto kulki Vieremän ja Ilkan kotipaikan Tikkakosken väliä yhä tiuhemmin, ja 17-vuotiaina muutimme sitten asumaan yhteen. Olimme molemmat tuolloin Voionmaan lukiossa Jyväskylässä. Ilkka kävi urheilupuolta ja minä tavallista.
Lukion jälkeen nuoripari meni Suomea ristiin rastiin sen mukaan, missä Ilkka pelasi. Reeta opiskeli ammattikorkeakoulussa palveluiden tuottamista, sekä johtamista ja valmistui restonomiksi. Ilkka puolestaan kouluttautui pelaamisensa ohella insinööriksi.
Vuonna 2012 Ilkka sai hyvän työpaikan Olvilta ja nuoripari muutti Iisalmeen, Haukiniemenkadulle. Ilkka pelasi töiden ohessa Iisalmen Peli-Karhuissa. Reeta oli puolestaan töissä Alkossa ja kävi vapaapäivinä aina Vieremällä kaupalla töissä.
Arki oli tyypillisen huoletonta nuoren parin elämää.
Pari vuotta Iisalmeen muuton jälkeen kaikki kuitenkin muuttui. Reetan isäpuoli menehtyi nopealla aikataululla aggressiiviseen syöpään, minkä vuoksi nuoria tarvittiin Vieremän kaupalla yhä enemmän.
– Silloin sanoin Ilelle, että nyt lähde ja mene nauttimaan elämästäsi. Isä oli hoitanut kaupalla kaikki talonmiehen hommat. Siinä piti sitten yhtäkkiä kaupan pyörittämisen lisäksi miettiä, että miten saadaan traktori käyntiin, miten lamput vaihdetaan, missä sulakekaappi on ja niin edelleen.
Ilkka ei kuitenkaan lähtenyt. Ihan kuin ei lähtenyt viime marraskuussakaan, kun Reeta-puolison päästä löytyi hyvänlaatuinen kasvain. Rakkaus on ollut vastoinkäymisiä vahvempi.
– Ilkka sanoi minulle, kun pyysin häntä lähtemään, että minne minä tästä lähtisin sinun viereltä. Ne sanat ovat kantaneet vastoinkäymisten edessä. En olisi selvinnyt ilman Ilkkaa isän kuolemasta tai omasta sairastumisestani. On myös sanottava, että en olisi selvinnyt niistä myöskään ilman upeaa henkilökuntaamme tai Vieremän kylän yhteisöllisyyttä.
– Kun isä kuoli, kylän miehet kävivät pudottelemassa lumet kaupan katolta ihan omatoimisesti. Sama homma toistui viime talvena, kun olin kotona toipumassa leikkauksesta. Ihan siinä tuli kyynel silmään, kun katseli kodin ikkunasta kaupan katolla kolan kanssa heiluvia kyläläisiä. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa antaa yhteisölle takaisin oma panoksemme, Keskon kauppiastutkinnon vuonna 2019 suorittanut Heikkilä mietiskelee.