Tässä meillä on 160-senttinen optinen harha, joka päätyi ensimmäisille käräjilleen 16-vuotiaana. Onnistuu näyttämään lyhyemmältä kuin oikeasti onkaan, mutta kyllä se ihan aikuisten kokoa on.
Ulkonäkö pettää.
Voi äkkiseltään vaikuttaa tyypiltä, joka ei metelöi, mutta tarvittaessa on hyvinkin kovaääninen ja haastava. Oman ikänsä muistaa kroonisesti väärin.
Joka tammikuun 14. päivä se soittaa kuusi vuotta nuoremmalle siskolleen kysyäkseen, kuinka vanha se on? Siitä sitten äkkiä laskemaan, kunnes numerot täsmää.
Viime aikoina on harmitellut kasvoissaan näkyviä lieviä ikääntymisen merkkejä. Erityinen huolenaihe tuntuu olevan otsa, eli juuri se osa kasvoista, joka pituudesta johtuen yleensä aina kohdistuu suoraan juttukaverin silmiin.
Kaikesta voivottelusta huolimatta Miralle tiedoksi, että on sitä pahempaakin nähty – muun muassa äiti Teresan vulvasta liikkuu kylillä enemmän puheita kuin Wikströmin tytön otsasta.
Hämäräpuuhat kiinnostaa.
Rakastaa sarjamurhaajien ja huumerikollisten omaelämäkertoja, lukee myös Alibia. Imee toinen toistaan karmivimpia kidutustarinoita ja punaviiniä haaveillen samalla Sons of anarchyn Jaxista, slurp!
Koska on vuosikausia marinoinut itseään Escobarilla, El Chapolla, El Tiempolla sekä Enneli Auerilla, sopii apuriksi, mikäli jossain tulee akuutti tarve piilottaa todistusaineistoa tai ruumis. Selvittää vakuutuspetokset sekä aviorikokset nopeammin kuin järjestää viikonlopuksi lastenvahdin.
Väsytystaistelun musta vyö.
Jos Miran suusta kuuluu: ”Voi miten suloisia koiranpentuja Virpillä taas on!”, alle vuoden kuluttua taloudessa on koira tai kaksi. Mies on joskus heittäytynyt hankalaksi, kun uudesta lemmikistä on tullut puhe. Lopulta sohvalla miehen lisäksi loikoilee timanttikaulapantaan puettu chihuahua, joka reagoi voimakkaasti ovikelloon ja nakkeihin.
Salaattia satasella.
Terveellisistä elämäntavoistaan tunnettu itsepintainen karvari on tarkka linjoistaan. Kerran vuodessa se säikähtää, kun mekko pahaenteisesti kiristää lantiolta. Tuolloin se päättäväisesti ryhtyy syömään salaattia ja narisee peilin edessä ”kun takapuoli on niin kauhean iso”.
Kehon rasvaprosentin madaltaessa mielialaa talutushihnan jatkeeksi asennetaan rakki tai kaksi ja sitten lähdetään miehen kanssa pitkälle iltakävelylle. Tämä toistetaan, kunnes on taas leningissä kasvunvaraa.
Pitäispä pokka...
Pieniä hajoamisia lukuun ottamatta Mira pysyy tyynenä ja hillittynä lähes paikassa kuin paikassa.
Se onkin sitten hankalampi juttu, jos torilla joku tonttu kompastuu ja pudottaa jätskinsä.
On tätä naurusta kouristelevaa näkkiä saanut hävetä myös kirkossa pari kertaa.
Yksissäkään hautajaisissa se ei ole revennyt ääneen, mutta muita tilaisuuksia on kyllä tussaroinut senkin edestä. Nauru pidentää ikää, kuten tiedämme, mutta kuinka selittää papille, miksi juuri tässä tietyssä penkkirivissä räkä lentää aivan erityisen näyttävästi?
Onneksi Miralla ei ole mielenkiintoa joulukirkkoon – onpahan edes yksi tapahtuma, jolloin sitä ei tarvitse nostaa eteiseen rauhoittumaan.
Tässä sarjassa roustataan kohde luita ja ytimiä myöten. Totta on ainakin toinen puoli. Enintään.