On vuosi 2002. Nuoren liikuntatieteilijän Tommi Lehdon elämä on käännekohdassa. Hämeenlinnan Pallo-Kerhossa tehdyn juniorijääkiekkouran mukanaan tuoma urheilullisuus vei hänet aikoinaan Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja tutkijaksi Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiöön. Yhtäkkiä tutkijan työn edellytyksenä oleva apuraha oli kuitenkin katkolla.
– Minun apurahani päätettiin jakaa toisen tutkijan kesken, mikä tarkoitti sitä, että se ei enää riittänyt toimeentulon turvaajaksi. Ajattelin sitten jättää tutkijan työn tauolle ja suunnata jonnekin eksoottiseen paikkaan. Minulla oli siinä sitten lopulta kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille tai Savoon, Iisalmeen.
Savo vei lopulta Lehdon eksoottisuuskartalla voiton ja nuori liikunnanopettaja päätti aloittaa työt Iisalmen Juhani Ahon yläkoulussa.
Lehdon aloittaessa liikunnanopettajana oli työnkuva hyvin toisen näköinen kuin nykyisin. Oppilaat olivat kauttaaltaan innokkaita liikkujia, eivätkä erot heidän kesken olleet kovinkaan suuria.
– Kyllähän liikunnanopettajan työ on tänä päivänä hyvin toisenlaista, kuin mihin aikoinaan kouluttauduin. Me opetamme nykyisin hyvin paljon ihan perusliikuntaa, kun ennen opetimme enemmän taitoja. Oppilaat ovat jakautuneet voimakkaasti niihin, jotka urheilevat ja niihin jotka eivät.
Kun töissä on kova päivä ja lähtee tuonne luontoon, niin siinä ongelmat asettuvat oikeaan kontekstiin.
– Sellainen innokkaiden oppilaiden keskikaista puuttuu nykyisin oikeastaan kokonaan. Sama asia koskee myös sosiaalisia taitoja. Ne ovat oppilailla joko todella hyvät tai sitten niitä ei ole juuri ollenkaan. Se tuo merkittävästi lisähaastetta työhön, iisalmelaisten opettajien työsuojeluvaltuutettuna viimeiset neljä vuotta työnsä ohessa toiminut Lehto mietiskelee.
Liikunnanopettaja Lehdon vastuullinen työ liikunnanopettajana ja työsuojeluvaltuutettuna vaatii monena työpäivänä veronsa, minkä vastapainoksi entinen HPK-puolustaja heittää useana iltana viikossa kameralaukkunsa olalle ja suuntaa luontoon.
Monet Lehdon ottamat kuvat ovat lähteneet vuosien saatossa leviämään sosiaalisessa mediassa ja tuoneet 50-vuotiaalle luontokuvaajalle useita palkintoja, sekä palstatilaa kansainvälisissä kuvauslehdissä.
– Kun töissä on kova päivä ja lähtee tuonne luontoon, niin siinä ongelmat asettuvat oikeaan kontekstiin. Kun katselee taivaalle nousevia revontulia, ymmärtää oman pienuutensa maailman mittakaavassa. Vaikka iltakuvaukset venyvät joskus pitkiksi ja vähentävät yöunen määrää, niin silti sitä on jotenkin levänneempi seuraavana päivänä töissä, kun on käynyt luonnossa.
Lehdolle luonto on ollut aina elämässä tärkeä asia. Kymmenen vuotta sitten alkanutta kuvausharrastusta ennen oli mies intohimoinen perhokalastaja. Lasten synnyttyä ei aikaa perhokalastukselle enää jäänyt entisissä määrin ja kalastuksen tilalle astui luontokuvaaminen. Lehto haluaa olla läsnä lastensa arjessa ja muutaman tunnin kuvausreissu onnistuu iltaisin kivuttomasti jälkikasvun käytyä nukkumaan.
Puolen vuosisadan ikään ehtineeltä Lehdolta kysyttäessä olisiko ennemmin jääkiekkoilija, valokuvaaja vai liikunnanopettaja, tulee vastaus häneltä kuin sieltä kuuluisalta apteekin hyllyltä.
– Perheenisä. Minulle isänä oleminen on kaikista tärkein asia elämässä. Olen onnellinen siitä, että älysin aikanaan tulla Iisalmeen. Juhani Ahon koulusta kun löytyi aikoinaan myös Terhi-vaimo. Meillä on ihana perhe, ja olen jopa pikkuisen ylpeä siitä, että olen rakentanut perheelleni talon Iisalmen Pihlajaharjuun. Iisalmi on hieno paikka elää ja tehdä töitä.
– Vaikka kyllä minä haluan vielä sen elämäni kuvankin ottaa, poikansa Jerryn jääkiekkojoukkueessa valmentajana toimiva Lehto mietiskelee.
Tommi Lehdon valokuvia Instagramissa: https://www.instagram.com/tommi_lehto/