”Vilpitön apu ei mene milloinkaan hukkaan”

Hentoinen lumisade, kauniin valkoiseksi kuorrutetut puut ja muutama aste pakkasta. Mökin piipusta nousee savu ja jouluista tunnelmaa luo seinällä talven pimeyttä valaiseva iso enkeli.

Sonkajärven Jyrkän kylällä sijaitsevan pienen pirtin pöydän ympärillä ollaan isojen asioiden äärellä.

– Aito toisista välittäminen on lähestulkoon kadonnut. Kaipaan entisaikojen yhteisöllisyyden henkeä. Joululaulun sanoja mukaillen, ihminen on hukannut lapsen lumihankeen. Sitä myöten myös perimmäinen ajatus on hävinnyt, Eero Tolonen harmittelee ikävää muutosta Me käymme joulun viettohon -laulun hengessä.

Vapaaehtoistyöntekijänä muun muassa Suomen Punaisen Ristin Iisalmen paikallisyhdistyksessä sekä Mieli ry:ssä Tolonen on kohdannut avun tarpeessa olevien ihmisten elämän nurjempia puolia.

– Kuuntelijoille on tänä päivänä paljon tarvetta. Kriisipuhelimeen soitetaan juuri sen takia, että saa purkaa sydämen päälle kertyneitä asioita. Sieltä paistaa läpi myös yksinäisyys, ja nuorilla on paha olla.

– Välillä joutuu kohtaamaan hyvin surullisiakin asioita. Sekin on ikävää ja karua, että jouluna ainoa numero johon voi soittaa on kriisipuhelin. Toisinaan tulee pohdittua, onko Suomi todella hyvinvointiyhteiskunta? Vaikeuksia ja huolia on liian paljon.

Iisalmelainen Tolonen arvelee, että juurisyynä kaiken takana on raha ja kiire.

Kaikista meistä on siihen – olla ihminen ihmiselle.

– Tavanomainen ei enää riitä. Nykykulutuksemme on massiivista, ja hukumme tavaramäärään. Ihminen on kaikonnut kauaksi luonnosta. Vähemmällä pitäisi tulla toimeen. Kun tasapaino horjuu, se heijastuu kunnioituksen puuttumisena niin luontoa kuin kanssaihmisiä kohtaan.

– Jokaiselle tekisi hyvää istahtaa kannon päähän kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Ei se välttämättä maailmaa paranna, mutta ei se pahennakaan. Jotta muita voi auttaa, täytyy olla sinut itsensä kanssa. Mitä hiljaisempaa on sitä enemmän kuulee.

Tolonen on oman elämänsä Havukka-ahon ajattelija ja jollekin jopa pelastava enkeli.

– Olen ihan tavallinen Ierikka. Tämmöinen maalaispoika, joka vapaaehtoistoiminnalla auttaa ihmisiä. En minä pysty maailmaa pelastamaan, mutta jokainen voi tehdä oman osansa.

Tolonen haluaa heittää haasteen ilmoille.

– Auttamisesta saa hyvän mielen. Kaikista meistä on siihen – olla ihminen ihmiselle. Pienikin apu on tärkeää. Liikkeelle voi lähteä sillä ajatuksella, että millä tavoin voisi tehdä toiselle jotakin hyvää. Esimerkiksi käydä vaikka naapurin mummolle apteekissa.

– Vilpitön apu ei mene milloinkaan hukkaan. Hyvä mieli on paras palkka.

Tolosen auttamishalu on juontaa juurensa lapsuudenkodista ja on pitkälti hänen äitinsä perintöä.

– Äidin hyvät teot olivat luonnollisia. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt niiden suuren merkityksen. Äiti näytti esimerkkiä hyväntahtoisuudesta ja hyväsydämisyydestä. Hyviä tekoja voi tehdä muulloinkin kuin joulun aikaan.

Omasta jaksamisesta Tolonen kehottaa myös pitämään huolta.

– Ei voi vaatia keneltäkään enemmän kuin mitä pystyy itse antamaan. Kun ilon löytää ensiksi sisimmästään, sitä on mukava jakaa muillekin. Oma elämänikin on ajoittain hektistä, mutta hyvät teot eivät silti vie paljon aikaa.

Tolonen nollautuu parhaiten Jyrkän mökillään ja luonnon helmassa, mutta myös laulamalla karaokea. Moni tunteekin hänet karaokelavoilta paremmin Ierikkana kuin Eerona.

– Hyvä syntyy pienestä. Minun hihasta saa tulla ottamaan kiinni. Mutta ei kesken laulun.