tulevaa musiikin tohtoria.
Mun juttu
Juttusarjassa tutustutaan seutukuntamme positiivisiin tekijöihin.
Iisalmessa Pöllösenlahdella kasvaneella Timo Hirvosella on missio. Hän haluaa maksaa velkaansa takaisin Iisalmelle ja jazz-yhteisölle. Kotikaupunki tarjosi aikoinaan hyvät elämän eväät ja teki urheilullisesta lapsesta lopulta huippubasistin.
– Olen paljosta velkaa Iisalmelle. Täällä oli hyvä kasvaa ja hengittää. Pelasin lapsena jalkapalloa ja koulun kanssa treenattiin kovasti myös telinevoimistelua. Lumilautailu oli kuitenkin suurin intohimoni. Ei ole liikaa sanottu, että toimme kavereideni kanssa lumilautailun Iisalmen Paloisvuorelle. Kiersimme paljon Suomen cupia ja pärjäsimmekin todella hyvin. Lajeina tuolloin oli paripujottelu ja lumikouru, Hirvonen muistelee.
Musiikki tuli Hirvosen elämään mukaan opettajana työskennelleen Maija-äidin kautta.
– Äiti sanoi minulle ollessani vähän alle kouluikäinen, että eikös me Timo lähdetä sitten kansalaisopistoon soittotunneille, jos joulupukki tuo tänä vuonna sähköurut. Muistan, että soittaminen puhutteli minua alusta asti. Sointujen kuuleminen pianosta vaikutti minuun. Se oli heti sellainen maailma, jonka koin omakseni.
Hirvosesta ei kuitenkaan tullut pianistia, kun Iisalmen bändiscene ja bassokitara veivät hänet mukanaan. Kirjoitettuaan Iisalmen lukiosta hän opiskeli ensin basson soittoa Kuopiossa, kunnes pääsi sisään maailmallakin erittäin arvostettuun Sibelius-Akatemiaan.
Tuomme jatkuvasti Ylä-Savoon maailman parhaita jazz-muusikoita.
– En varmasti ollut lahjakkain soittaja Sibelius-Akatemian pääsykokeissa, mutta ehkä tietynlainen iisalmelainen positiivisen reteä asenne hoiti minut lopulta kouluun sisään. Tallustelin sinne pääsykokeisiin nahkatakissa ja sortseissa ja totesin kokeen päätyttyä haastattelijoille, että syksyllä nähdään. Kuulin jälkeenpäin erään valitsijaraatilaisen kirjoittaneen papereihinsa isoilla kirjaimilla: syksyllä nähdään. Ehkäpä ne näki minussa sitten jotain potentiaalia, Hirvonen naureskelee.
Teemme Hirvosen kanssa haastattelua Iisalmen Raatihuonella, jossa hän on juuri lopettanut lounasaikana tapahtuneen keikkansa kuuluisan vibrafonistin Severi Pyysalon kanssa. Konsertti on hänen pyörittämänsä Koko Jazz Clubin aikaansaannosta. Hirvonen on Helsingissä toimivan Koko Jazz Clubin toiminnanjohtaja ja taiteellinen johtaja. Yhdistys laajensi toimintaansa Iisalmeen kuutisen vuotta sitten.
– Koko Jazz Clubin idea pohjautuu vaimoni Anna Veijalaisen pyörittämään KokoTeatteriin, joka on toiminut Helsingissä vuodesta 1997 saakka. Haluan koota muusikkoja yhteen ja maksaa heille sellaista palkkaa, jonka he ansaitsevat. Meillä pimpparaudan soittajakin saa tariffien mukaisen palkkion.
– Iisalmessa Koko Jazz Club aloitti vuonna 2017. Teemme täällä noin 60 keikkaa vuodessa ja tuomme jatkuvasti Ylä-Savoon maailman parhaita jazz-muusikoita. Iisalmen kaupunki on ollut meille erittäin hyvä yhteistyökumppani.
– Ongelmana vaan täällä on Helsinkiin verrattuna rahoitus. Me toimimme yhdistyksenä ja elämme paljon rahoituksen kautta. Helsingissä meillä toiminta pyörii kolmen vuoden periodeissa, kun Iisalmessa joudumme anomaan rahoitusta vuoden välein. Se on meille iso ongelma ja tekee työmme suunnittelusta todella haastavaa, Hirvonen harmittelee.
Omalla musiikkiuralla Hirvosen ympyrä on tietyllä lailla sulkeutumassa. Basisti Pöllösenlahdelta on palannut viimeisten vuosien aikana innostuksensa alkulähteille. Myös urheilussa nuoruuden intohimo on alkanut taas vetää puoleensa.
– Minä ehkä vähän tukehduin basson kanssa, enkä löytänyt siitä enää niin vahvaa innostuksen lähdettä. Viimeiset kolme vuotta olen soittanut todella paljon taas pianoa ja tehnytkin sen kanssa jo sata jazz-keikkaa.
– Kävin viime talvena myös verestelemässä lumikourutaitojani Rukalla. Ne uudet paipit on ihan valtavia ja vauhti nousee niissä älyttömäksi. Vedinkin sitten lopulta siellä ihan kunnon pannut ja mätkähdin kovasta vauhdista kourun pohjalle. Jos ei olisi kypärä ollut päässä, niin varmasti olisi henki lähtenyt.
– Rene Rinnekangas on kyllä kova jätkä. Kiva olisi tehdä hänen kanssaan joku yhteinen projekti tulevaisuudessa, musiikin väitöskirjansa kanssa loppusuoralla oleva Hirvonen haaveilee.