Tässä sarjassa roustataan kohde luita ja ytimiä myöten. Totta on ainakin toinen puoli. Enintään.
Voe tuota Pesolan isäntee.
Nii palijo ku se tykkeeki itestään ja aena sitä nuamoosa ihhaeloo raktorin perruutuspeelistä, ei kuitenkaa himohe lehtiin sivuille nimellä ja kuvalla – sen verran vuatimaton väettää olevasa.
Vuan ee tästä oo pitkäkää aeka ku isäntä heimosa kielellä latel työpaekkailimotuksen veispuukkiin ja eekö vuan het´ se pitäjän piälehti tarttuna aeheeseen ja nii ol tuas nuama kaikkiin nähtävillä.
Viäräleevat looskutti, että taes olla isännältä savolaesta kierootta - siinä tuil viijen tonnin iestä maenosta isossa julukasussa ja tätä myötä siästöö.
Mikäli kettään ee Pesolalle työhommii löövy, voijaan rätnätä, että tuil vielä isompi siästö ku siästääpi palakoissa. Vuan toesaalta tuassiinsa ku oekeen miettii nii sehä tietää rahammennoo navettahualarriin osalta ku omalla porukalla siellä tunnit lissii.
On muute varma tieto että Pesolan isännältä kulluup työtä tehessä usseemmat hualarit per tilikaasi, sen verta huastava on se karjatilallise työmua, että reppee ne haalarit millo mihinnii talikkoon tai sähköpaemenneen. Jokuha se tosin kerran murjas, että kömpelömpee ukkoo ee Runnilta löövy, sen tähen jatkuvaan on niitä navettakamppeeta tilloomassa vua näetä puhheita nyt liikkuup kaekista kylän ukoesta... mutta piäsiäntösesti Pesolan isännästä.
Varmoo on kuitennii se, että uuven työntekijän astuissa virman leepiin puttoo Niskaselta niin ilon että surunnii kyynel – ilosta sen taatta, että suatiin apuja tilan hommii mutta itkuha siinä piäsöö ku jootuu palakanmaksuun.
Syntyjään sutjakanpuoleene on tämä Pesolan isäntä Antti.
Nii, on tuolla turjakkeella etunimikii vua ee tuoho alakuun millään meenanna mahtua kun pit miehen iso eko mahuttoo mukkaan.
Sutjakka ja sujuvasanane.
Tuota jäläkimmäestä ee kyllä pitkään kestänä kun jo oppi lottuuttammaan savon murteella.
Antin kohalla vastuun siirtyminen kuulijalle alako meleko tarkkaan kahen ja puolen vuuen ikäsenä – sillon se ensmäestä kertoo vastas kot´puhelimmee ja vieläi kylällä ihmetellää, että mihi lie se nuapurin rehukuorma sillo seehtekytäluvulla mahto jootua?
Ja mitä tuoho ensmäesee tulloo nii toettakkoo vuan, että ee se ruokapöövästä koskaan oo ensmäesenä poes lähtenä - potra poeka jolta ee erota, että mihi se niska loppuu ja mistä piä alakaa.
Isännältähäee työt tekemällä lopu mutta uskokee poes, on sillä aekoo lempiharrastukselle. Tämäpä Antti se soettaapi harppua aena ku navetta- tae peltotöeltä ehtii. Kysseessä ee oo mikkää iso harppu, semmone pienemmän sorttinen remputin.
Ee oo ihan kaekista kehittynnein soettaja, kyllä se korviin ottaa ne Antin loehtimat harppuharmonijat. Ylleesä se saanan puolella harjottelloo ku muut samassa talloovessa asuvat ilimotti, jotta tulloo talloon ylleeslakko mikäli se kamala metakka ee pysy kurissa.
Yhen kerran isäntä käv Iisalamen torilla näättämässä, mitenkä se peli oekeen soepi – eepä oo kuunaan niin jootusasti tori tyhjentynnä immeesistä.
Torivalavoja pyys korvijaan piellen, että laeta hyvä mies se räkytin poekkeen ja mäne kottiis.
3
