Jos puoluejohtajat eivät osaa enää käyttäytyä, voimmeko vaatia sitä paljon parjatulta nuorisoltammekaan
Postilaatikosta tipahti aamulla Savon Sanomien mukana paperilappunen. Noukin sen maasta. Enhän halua roskata asuinlähiötämme. Paperilapussa minua kehotettiin liittymään kilpirintamaan. Numerokin oli lappuun laitettu, jolla kyseiseen rintamaan pääsisi.
Uskon elämässä johdatukseen. Ajattelen, että kaikkivaltias antaa minulle aina merkkejä, joita kohti elämässä on hyvä vaeltaa. Oliko jäisestä maasta noukittu vaalimainos siis tällainen. Halusiko Taivaan Isä minun äänestävän eduskuntavaaleissa dekkaristi Marko Kilpeä?
Vai oliko kyseessä puhdas sattuma? Ei kai jumala halua sortua noin selvään vaalivaikuttamiseen? Eikös kaikki ihmiset olleet kaikkivaltiaalle samanarvoisia. Tuskinpa eduskuntavaalit tekivät poikkeuksen. Yhtä lailla oli Jumala varmasti vaaleissa kilpirintaman, kuin muidenkin rintamien puolella.
Ehkä ei ole kovin väärin kirjoittaa, että olen eduskuntavaaleissa kaikkien ehdokkaiden puolella.
Minä en ole puolueorientoitutunut ihminen. Olen äänestänyt erinäisissä vaaleissa sekä vasemmiston, oikeiston että keskustankin ehdokkaita. Protestiääneenkiin olen kerran sortunut. Appiukkovainaani oli aikoinaan kova kepulainen ja edesmenneet vanhempani sosiaalidemokratiaan kallellaan. Niinpä molempien tahojen vaikuttamisyrityksistä sisuuntuneena raapustin presidentinvaaleissa vuonna 1994 äänestyskorttiin Veltto Virtasen numeron.
Minulla ei ole vielä mitään hajua, ketä tulevissa eduskuntavaaleissa aion äänestää. Jokaisessa puolueessa on ehdokkaita, joiden vaaliteemat puhuttelevat minua. Ajattelen, että perusturva pitää säilyttää, mutta toisaalta ymmärrän, että valtion velkaantuminenkin pitää saada kuriin.
Ehkä ei ole kovin väärin kirjoittaa, että olen eduskuntavaaleissa kaikkien ehdokkaiden puolella. On upeaa, että ihmiset lähtevät ehdolle vaaleihin ja uhraavat prosessiin valtavan määrän omaa aikaa ja rahaa, vaikka tiedossa monella onkin, ettei kansanedustajaksi ole mitään mahdollisuutta päästä.
Vaaliehdokkaisiin tutustuessa ehkä parasta on se, että siinä tulee tutustuttua myös omaan arvomaailmaansa. On mielenkiintoista huomata, ovatko omat arvot vielä edellisvaalien tasalla vai onko esimerkiksi oman sosioekonomisen aseman muuttuminen vaikuttanut myös omaan arvomaailmaan? Olenko rikkauksia saatuani edelleen vähäosaisten puolella? Tai olenko konkurssin koettuani alkanut kannattamaan osinkoverotuksen kiristämista ja perusturvan nostamista?
Yksi asia minua kuitenkin nykyisessä vaalimeiningissä hieman ärsyttää. Miksi televisiossa näytetyt vaalitentit ovat nykyisin yhtä huutamista ja riitelyä? Eikö puoluejohtajat voisi yhdessä sopia, että he yrittävät käyttäytyä toisiaan kunnioittavasti ja edes jollain lailla aikuismaisesti?
Jos puoluejohtajat eivät osaa enää käyttäytyä, voimmeko vaatia sitä paljon parjatulta nuorisoltammekaan