Vieremäläinen kosmopoliitti Marko Grönfors on nähnyt maailmaa monesta kulmasta.
Pöydän toisella puolella istuvan vieremäläislähtöisen ja varsin katu-uskottavan näköisen huippukokin Marko Grönforsin avatessa suunsa hiljentyy vähän puheliaampikin haastattelija kuuntelemaan.
Kamppailu-urheilua koko ikänsä harrastanut keittiömestari on kiertänyt rauhanturvaajana niin Libanonissa, Bosniassa, Kosovossa, Afganistanissa, kuin Afrikassakin. Hän on omistanut Balilla moottoripyöräfirman ja tyrmännyt nyrkkeilyottelussa Eritrean mestarin.
Moottoripyöräilyä ja vapaalaskua harrastava Grönfors on kiertänyt Euroopan maista lähes kaikki ja Aasian maistakin suurimman osan. Maanosista on käymättä vain Etelämanner. Sinnekin hänen oli tarkoitus lähteä töihin vähän aikaa sitten, mutta reissu kariutui sopimusteknisiin asioihin.
Seikkailunhaluisena miehenä Grönfors toteutti tänä talvena pitkäaikaisen haaveensa ja lähti kokiksi lumiravunpyyntialukselle. Maailman vaarallisimmaksi kutsutusta ammatissa pitää kestää hurjasta aallokosta tunnetun Barentsinmeren rummutuksessa mukana.
– Halusin sen kokemuksen, koska olin kuullut siitä niin paljon juttuja. On kuitenkin myönnettävä, että Barentsinmeren olosuhteet tulivat lopulta aikamoisena yllätyksenä. Ajattelin, että se on minulle kohtuullisen helppo homma. Olin kuitenkin ollut jo kaksikymmentä vuotta merillä ja muun muassa Pohjanmerellä kelluvassa öljynporauslautassa, joka sekin on tunnettu kovasta keinutuksestaan.
Keittiömestari hyökkäsi paikalle hirveästi huutaen, nappasi minua korvasta kiinni ja retuutti takaisin juustojen ääreen.
– Aallot ovat Barentsinmerellä sellaisia kaksikerroksisen talon korkuisia koko ajan. Lisäksi siellä on aina yö. Se oli rankkaa. Olla koko ajan pimeässä. Perusjutut kuten hampaiden peseminen oli haastavaa sen kaiken heilumisen keskellä. Yöllä piti istuskella aika paljon hytin lattialla, kun ei pysynyt sängyssä.
Ruuan valmistamisessa oli myös omat haasteensa, kun keittiössä kattilat ja välillä myös kokki lentelivät, Grönfors naureskelee.
Grönforsista tuli kokki, kun kaveri houkutteli 1990-luvulla armeijan jälkeen ravintolakouluun Kuopioon. Todellinen kokkikoulu oli kuitenkin miehen alulla edessä vasta valmistumisen jälkeen Ranskassa.
– Olin ensin Pariisissa kokkiharjoittelijana, minkä jälkeen suuntasin Normandiaan. Siellä löysi kyllä nuori kokki paikkansa. Me teimme 16-tuntisia työpäiviä ja syötiin siellä keittiössä aina jonkin vihanneslaatikon päällä.
– Olin kerran viipaloimassa juustoa ja aloin siinä ohessa valmistelemaan ostereita. Keittiömestari hyökkäsi paikalle hirveästi huutaen, nappasi minua korvasta kiinni ja retuutti takaisin juustojen ääreen. Se oli kova koulu.
– Onneksi enää ei ole tuollaista. En minä ainakaan haluaisi keittiössäni alkaa ketään alaistani retuuttamaan, muun muassa Silja Operalla ja norjalaisilla huippuristeilijöillä apulaiskeittiömestarina toiminut Grönfors mietiskelee.
Vieremältä maailmalle ponnistanut keittiömestari saavuttaa tänä vuonna puolenvuosisadan rajapyykin. Kamppailu-urheilu on vienyt osansa fyysisestä toimintakunnosta. Myös Afganistanin raju maailma jätti mieheen jälkensä.
– Afganistan oli karu paikka. Se meininki muuttui siellä pikkuhiljaa todella hulluksi. Meillä suomalaisilla oli siellä aluksi hyvä maine, mutta lopulta olimme samalla viivalla kaikkien kanssa.
Meidät haluttiin hengiltä siinä missä muutkin. Olin sen reissun jälkeen aika romuna henkisesti.
– Onneksi Toini-äiti oli silloinkin antamassa henkistä selkänojaa ja ohjausta. Ilman äitiä en olisi tässä asemassa, jossa nyt olen. Olen hänelle kaiken velkaa.
Tässä henkilölähtöisessä juttusarjassa tutustutaan yläsavolaiset juuret omaaviin taitajiin.