Hain isänpäivälahjaksi itselleni kolesterolilääkkeet. Vuosi takaperin hellin itseäni verenpainetabletilla. Huonoja geenejä ei pääse pakoon. Sen on kuluva vuosi osoittanut.
Kun vuosi sitten jäin kiinni korkeasta verenpaineesta ja kolesteroliarvoista, niin lääkärini antoi minulle vielä armoa kolesterolilääkityksen suhteen. Sovittiin, että yritän tehdä muutoksen veriarvoihini hyviin elämäntapoihin nojaten.
Aloin syömään säännöllisesti kolmen tunnin välein, lisäsin voimaharjoittelun kylkeen pitkäkestoisia juoksulenkkejä ja jätin alkoholin käytön minimiin. Painoni laski vuoden aikana 90 kilogrammasta kymmentä kiloa kevyemmäksi ja mahan ympärys pieneni kahdeksan senttiä.
Ei auttanut. Ei sitten pätkääkään. Itseasiassa huonon kolesterolin määrä oli veressäni jopa noussut.Lääkärini laski, että riskini saada sydäninfarkti kymmenen vuoden sisällä on noin kolme prosenttia.
Se on kuulemma samaa luokkaa, kuin ikäisilläni 48-vuotiailla suomalaismiehillä keskimäärin. Hän jatkoi, että jos kolesteroli hoidetaan kuntoon, laskee riskini alle prosentin.
Tiedustelin lääkäriltä, ottaisiko hän lääkkeet käyttöönsä, jos olisi minun housuissani?
Lääkärini sanoi, että asiaa kannattaa tarkastella venäläisen ruletin kautta. Kuvitellaan, että ammutaan sata kertaa laukeavalla aseella, jonka piipussa on kolme panosta.
Aika todennäköisesti omien laukauksien kohdalla ase kliksahtaa tyhjää, mutta kuka haluaa olla niiden joukossa, joiden kohdalla pamahtaa?
Minun ei tarvinnut pitkään punnita lääkärin kertomaa esimerkkiä. Isänpäivän aikoihin viesti upposi kuin sulaan voihin.
Minulla on kolme upeaa lasta, joiden elämässä haluan olla mukana niin kauan kuin mahdollista.
Jos yksi pieni tabletti kerran päivässä pidentää tätä mahdollisuutta, olen sen valmis ottamaan. Kallis henkivakuutus kun ei ole kyseessä.
Yllätyin melkoisesti apteekissa, kun kolmen kuukauden lääkemäärästä minulta laskutettiin 4,95 euroa. Ei ole kallista hengissä pysytteleminen Suomen maassa.
Ehkä yritän tässä sanoa, että kannattaa meidän suomalaisten miesten käydä tarkastuttamassa ne verenpaineet, sekä kolesterolit ja ottaa lääkkeet, jos lääkäri niitä määrää. Geenejään ei pääse pakoon kukaan meistä.
Minä olen oikeasti aika kovassa kunnossa ja treenaan päivittäin. Juoksen 15 kilometrin lenkkejä, voimanoston yhteistulos on yli 500 kiloa ja tennistä pelaan lähes jokaisena päivänä. Myös jääkiekkovuorolla käyn edelleen.
Minulla on myös ihana vaimo, joka pidentää tutkimusten mukaan meidän miesoletettujen elämää. Siitä huolimatta verenpaineeni huiteli ennen lääkitystä tapissa ja kolesteroliarvot olivat liian korkeat.
Lääkityksen aloitettuani huomaan vapautuneeni. Minun ei enää tarvitse mitata jokaista suupalaani, vaan voin syödä silloin tällöin myös sen palaveripullan.
Makkaraperunatkin aion tästä eteenpäin taas hakea kerran viikossa ja ottaa myös sen Olvin kiekkovuoron päätteeksi.
Luotan lääketieteen kykyyn pitää minut hengissä ja nautin elämästäni.
Suositan kanssakulkijoille samaa.