Iisalmi tunnetaan vahvoista kansainvälisistä yrityksistä, kyllä niitä kelpaa esitellä. Monen menestyksen takana on ollut yksittäisen ihmisen vahva näkemys tehdä parempaa, kuin mitä on ollut tarjolla. Mikä sitten on itselle kelvannut, on alkanut kelvata muillekin.
Luontevaa tuollainen kehitys on, ei ole tarvittu markkinatutkimuksia tai asiakasprofilointia – pohja on vankka ja kestää edelleen. Ihmetouhua kaikki nuo genelecit, olvit, normetit, ponsset, profile vehiclesit, savonlasituotteet jne – kylmästi vaan painettu kansainvälisille markkinoille eikä jääty märät kintaat kädessä ihmettelemään tahkon pyöritystä pajan nurkassa!
Vaan paljon hyvää tapahtuu pienemmässäkin mitassa.
Vierailtiin paikallisessa akkuliikkeessä. Palveltiin asiantuntevasti, isä ja poika, juteltiin elämän ilmiöistä ja samalla tarjottiin kahvit. Asiakastapahtuma ei ollut pitkä, mutta jätti pysyvän, positiivisen muistijäljen. Aidosti palvellen molemmille jää hyvä mieli.
Sama autokorjaamolla, tutustuminen ongelmaan, heti vaan vian kimppuun: ”Kyllä tämä tässä heti keretään hoetoo.” Maksu maltillinen ja huolto-ohjeita vielä eväiksi mukaan.
Entäpä IPK, urheilu yhdisti keväällä koko kaupungin hurmokseen, jota ei ole ennen nähty. Torillakin enemmän ihmisiä juhlimassa kuin ilmaisen ämpärijaon päivinä. Tässäkin tuntuu, että kaikki voittivat. Iisalmi sai paljon uutta näkyvyyttä ja toivottavasti viitostien levyiset turistivirrat suuntaavat tännepäin kesällä.
oleva hyvä ja nautitaan siitä.
Annetaanpa tässä heille ja miksei meille muillekin pari täsmävinkkiä:
Veneretki Porovedellä: lipukaa vaikka Koljonvirta päästä päähän, katsokaa upeita asumuksia rantasaunoineen, vanhan kirkon jylhää silhuettia, kukkaniittyjä ja veden päälle taipuvia puita.
Kuvitelkaa Sandelsin joukot sillalle riehumaan ja Juhani Aho ongelle. Poiketkaa leirintäalueella ja potkaiskaa pikkupojan pallo hänelle takaisin. Tuossako se Alli Nissinen asui.
Menkää Runnille, ottakaa terassilla sen iänikuisen lonkeron tai kaljan sijasta Tom Collins tai Daiquiri, miksei Virgin Mojito. Nojatkaa rennosti taaksepäin, katsokaa joen soljumista ja miettikää, miten se Mannerheimkin on tuossa pitkin raittia tepastellut ja ottanut terveysvettä.
Tuskin kuitenkaan hyppinyt tehon maksimoiseksi, aatelismies sentään. Paluumatkalla, vähän ennen Kiuruveden tielle tuloa, kääntäkää katse oikealle; Haapajärvelle avautuu kahden niemen välistä näkymä, joka saa herkemmälle kyyneleen silmään. Unohtuu suhruiset somehuurut moneksi päiväksi ja olo on toiveikas.
Ajelkaapa Mankolle, jos ei muuta tekemistä ole. Lehtomaisia vaaramaisemia, joiden lomasta pilkottavat järvet, tämä on sitä vehreää Ylä-Savoa! Hyvän tuurin sattuessa, Teatteri Sujossa saattaa olla menossa korkealla ambitiolla laadittu teatteriesitys.
Viihtykää ja katsokaa Pitkäjärven päilyvää pintaa väliajalla. Uuden tuotantosuunnan edelläkävijäkin tämä kylä on ollut, monet mansikat on näiltä rinnepelloilta kerätty. Enemmän niistä sai kuin joka keväisen roudan nostamista kivistä, joita niitäkin poimittiin.
Paluumatka ajetaan Haukilahdentien kautta, noustaan mäelle Uudispihan kohdalle ja katsotaan alas oikealle, legendaarinen Pörsänjärvi siellä köllöttelee hoivaten keskellä ainokaistaan, Pörsänsaarta.
Toki ihmeitten tekemiselle on vieläkin sijaa: ei suljeta viimeisiä kyläkouluja, ostetaan se Miinan peltilehmä torille, hinataan Pallo-Kerho Veikkausliigaan, kunnostetaan keskustan viimeiset puutalot ja ostetaan hallista aina mykyrokkaa, ettei sen teko lopu ikinä.
Mutta huomataan jo ympärillä oleva hyvä ja nautitaan siitä. Monet muualla, ankeammissa taajamissa asuvat kysyvät usein, mikä kuvaisi parhaiten Iisalmea, antaisi rehellisen kuvan sen asemasta Savossa ja miksei laajemmassakin kontekstissa sortumatta kuitenkaan ylisanoihin.
Mielestämme voi ajatella, että jos Ala-Savo on jalat, Kuopion seutu keskikeho, niin Ylä-Savo on pää. Siinä päässä on sisällä terävät aivot ja suojana upea turkislakki, jonka etumukseen on kiinnitetty kirkkaasti säteilevä smaragdi – se on Iisalmi.