Valkoparta ihmeissään Kiinan liikennekulttuurista

Kiina on maailman toiseksi väkirikkain maa, asukkaita on1,425 miljardia. Reissun määränpäinä olleiden kaupunkien väkiluvut ovat: Shanghai (24,2 milj.), Peking (19,6 milj.) ja Chang-chun (8,5milj.).

Nämä ovat sen luokan metropoleja, että liikenne saa tosiaankin ihmetyttämään. Liikennekulttuuri kertoo sen suunnitellusta ja täsmällisestä liikenteessä ajamisesta. Myös poliisi ohjaa, neuvoo ja valvoo liikenteessä olevia ihmisiä ystävällisesti.

Toisaalta esimerkiksi nopeusvalvonta tapahtuu liikenteen opasteiden kanssa samassa ”puomissa” olevien kameroiden avulla automaattisesti.

Sananen Pekingin liikenteen toimivuudesta; Kaupungin kadut ovat leveitä ja ne on jaettu selkeisiin kaistoihin. Oikeassa reunassa kävelykaista, sitten on pyörien ”parkkikaista”, kolmas kaista on pyörien ja skoottereiden ajokaista, kadun keskiosa on autoilua varten. Tällainen selkeä katujen rakenne ja oikea ennakoiva käyttäytyminen liikenteessä on pakon sanelemaa, jotta liikenne sujuu edes jotenkuten. Esimerkiksi kaistanvaihtaja saa (lähes) aina tietä. Noissa liikennemäärissä se on ihailtavaa tekemistä.

Pekingissä on noin 7,8 miljoonaa autoa, joista noin miljoona on sähköautoja. Jos autojen rekisterikilvet ovat vihreitä, ne ovat sähköautoja ja sininen kilpi puolestaan kertoo siitä, että autossa on polttomoottori eli myös hybridit lasketaan mukaan sinikilpisiin.

Kiinan ihmismäärän vuoksi liikennettä joudutaan joskus rajoittamaan.

Julkinen liikenne on tehty sellaiseksi, että isot ihmisvirrat liikkuvat tehokkaasti. Metroverkosto on rakennettu paikoin jopa kolmeen kerrokseen, metrot toimivat sujuvasti ja uuden kyytiin pääsee noin 5 minuutin välein.

Keskiverto luotijuna on noin 400 m pitkä ja se kuljettaa noin 1150 ihmistä kerrallaan. Junan huippunopeus on n. 300 km/h.

No sitten istuudumme kyytiin, josta en ole unta nähnyt. Maglev (magnetic levitation) tarkoittaa magneettiseen levitaatioon perustuvaa kulkuneuvoa.

Maglev- junat leijuvat radan yllä magneettisesti, se on sähkökäyttöinen ja sitä käytetään vain henkilöliikenteessä.

Longyang Roadin aseman ja Shanghain Pudongin KV-lentoaseman väliä kulkeva juna on ainoa kaupallisessa käytössä oleva Maglev maailmassa. Matkaa päätepisteiden välillä on n. 30 km ja näin lyhyellä matkalla max. nopeus on 306 km/h, matka lentokentälle taittuu seitsemässä minuutissa.

Kuten maksaminen edellisessä jutussa myös julkisen liikenteen lippujen tai taksin maksamisen voi hoitaa puhelinteknologian avulla.

Kiinan ihmismäärän vuoksi liikennettä joudutaan joskus rajoittamaan. Esimerkiksi Pekingissä kaupunki jaetaan kehäteiden mukaan alueisiin.

Pekingin ydinkeskusta kehä #1 sisällä on pelkästään hallinnollinen alue ja kehien #2 ja #3 sisäpuolelle ei ole asiaa omalla autolla, ellei asu siellä.

Vastaavasti näillä alueilla asuu suurin osa paikallisista ja muuttoliikenteen mukana saapuneet joutuvat usein tyytymään asumiseen kehän #3 ulkopuolella.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että asuisi jotenkin kaukana kaikesta, mutta kolmen ensimmäisen kehän sisäpuolella tila autoliikenteelle on vähäisempää, joten sitä pitää rajoittaa tällä tavalla.

Kaiken kaikkiaan on pieni ihme, että noin isot ihmismäärät liikkuvat noin sujuvasti, joka päivä.