Svenskin urheilutaidot eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan jääkiekkoon. Jalkapallo, sulkapallo ja golfpallot tottelevat yhtä hyvin.
Mun juttu
Tässä sarjassa tutustutaan henkilötarinoihin, jotka vievät lukijat lukijamatkalle moninaisten osaajien arkeen.
Iisalmen jäähallin kattoon viimeisimmäksi nostetun pelipaidan numero 75, kertoo omistajansa, Iisalmen Peli-Karhujen jääkiekkolegendan Janne Svenskin syntymävuoden.
Minun on vaikea käsittää sitä, että Svensk täyttää vappuaattona jo 50 vuotta. Vastahan pelasimme nuorina alle parikymppisinä miehen alkuina Peli-Karhujen edustusjoukkueessa.
– En ole hirveästi miettinyt viidenkympin rajapyykkiä. Kaverit siitä kyllä muistuttelee. Mutta kun sitä alkaa miettimään, niin pirun nopeasti tämä aika on mennyt. Mieli ei onneksi ole iältään vasta kuin puolet tuosta viidestäkymmenestä vuodesta, Svensk miettii.
Svenskin jääkiekkopolku alkoi Iisalmen ammattioppilaitoksen kentältä kolmevuotiaana. Isä pelasi Peli-Karhuissa, samoin kuin setä ja eno.
– Minulla on tallessa ensimmäiset luistimet, joilla otin ensimmäiset piirtoni jäähän. Varsinainen peliurani alkoi korttelikiekosta. Pelasin keskustan Datsuneissa.
Korttelikiekosta alkanut jääkiekkoura johti siihen, että urheilun monitaituri Svensk pelasi lopulta IPK:n edustusjoukkueessa yhteensä 21 kautta ja takoi 2. divisioonassa ja Suomi-sarjassa hurjat yli 600 pistettä.
Svensk oli yhtenä arkkitehtinä rakentamassa IPK:n uutta tulemista ja oli nostamassa joukkuetta kolmannesta divisioonasta askel kerrallaan aina nykyiselle Mestis-tasolle saakka.
hengissä.
Janne Svensk
Svenskin urheilutaidot eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan jääkiekkoon. Hän oli nuoruudessa kova korkeushyppääjää, pelasi jalkapalloa Pallo-Kerho 37:ssa ja sulkapalloa Iisalmen Sulkasadossa.
Aikuisiällä mies on kunnostautunut lahjakkaana golfarina.
– Meidän kaveriporukassa urheiltiin koko ajan. Sulkapalloa pelasin B-luokassa. Meillä oli Sulkasadossa hyvä porukka, mutta emme juurikaan harjoitelleet. Pelasimme vain keskenämme ja kävimme kilpailuissa. Uskon, että sulkapallossa Suomen kärki olisi ollut mahdollista saavuttaa.
– 18-vuotiaana jäin kahden pisteen päähän noususta A-luokkaan. Jos olisin noussut, niin jääkiekko olisi osaltani jäänyt. Jälkeenpäin olen kiitollinen, että en noussut. Jääkiekko antoi minulle pitkän uran ja ison sosiaalisen verkoston, josta olen erittäin kiitollinen.
Svensk on iisalmelaisten onneksi pysynyt jääkiekon parissa mittavan peliuransa jälkeen. Tällä hetkellä mailataituri valmentaa Kari-Pekka Komulaisen kanssa IPK:n U20-joukkuetta.
– Lähdin valmentamiseen mukaan alun perin poikani Joosen kautta neljä vuotta sitten. Peliuran jälkeen huomasin katselevani peleissä aina tuloksen taakse. Miksi joku voitti? Mitä he tekivät oikein ja miten reagoivat pelin keskellä?
– Toisaalta nyt valmentaessani huomaa hyvin sen, kuinka vaikeaa on saada joukkue suorittamaan sovitusti. Etukäteen vahvempaa joukkuetta vastaan se on helppoa. Mutta kun vastaan tulee vähän heikompi ryhmä, niin suorittaminen pelaajilla tippuu helposti 95 prosenttiin, ja silloin yhteisessä pelitavassa pysyminen on hyvin hankalaa, Svensk miettii.
Iisalmelaiseen jääkiekkoon Svensk kaipaa isoa yhteistä linjaa, johon kaikki lajin ympärillä toimivat henkilöt sitoutuvat.
– Meillä on edustusjoukkueessa erittäin hyvä toimintakulttuuri. Nyt on luotava polku, joka alkaa ensimmäisestä juniori-ikäluokasta. On mietittävä, millaista peliä edustusjoukkue haluaa pelata, ja lähdettävä valmentamaan pelaajia sitä kohti. Esimerkiksi luistelutaitoon pitää panostaa paljon enemmän. Nykyjääkiekossa pärjää, kun on hyvä luistelija, Svensk alleviivaa.
Viidenkymmenen ikään kiipeävä Svensk on kiitollinen elämälle. Elämälle, joka meinasi päättyä viisi vuotta sitten työtapaturman seurauksena. Timanttisahausta tekemässä olleen Svenskin sahan teräsuoja kimposi yllättäen kaulaan ja leikkasi kurkun auki.
– Shokkiinhan tuommoisessa tilanteessa menee. Ambulanssi oli onneksi kahdessa minuutissa paikalla. Väisäsen Kotilihalla oli sitten ambulanssihelikopteri odottamassa, jonka lääkäri totesi, että ambulanssikyyti riittää Kuopioon. Kaulavaltimo oli säästynyt onnettomuudessa kahden millimetrin marginaalilla.
– Kun heräsin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa leikkauksesta, niin lääkärit sanoivat, että nyt ei tarvitse enää lottoa tehdä. Olin oman voittoni kuulemma jo saanut.
– Elämästä on hyvä nauttia silloin, kun on vielä hengissä. Minulla on asiat hyvin. Meillä on Riina-vaimon kanssa kaksi upeaa lasta ja ensi kesänä pääsee golfissakin jo seniorisarjaan. Siellä aion voittaa YSG:n mestaruuden, Svensk julistaa.